Liettua 2015: Näin selviät kriiseissä ja sodissa perustaa

Perustatekstin tälle blogisarjalle löydät tästä.

Suomessa lähetettiin osana puolustusvoimauudistusta jokaiselle sodan ajan joukkoihin sijoitetulle reserviläiselle kotiin kirje. Asiasta kohistiin tovi, pääosin varsin myönteisessä hengessä. Jos asia on päässyt unohtumaan, YLEn uutisesta 13.5.2015 pääsee mukaan tunnelmaan. Sen otsikko on vähän raflaava, ”Jos reserviläiskirjettä ei kuulu, et kelpaa sotimaan tai olet liian tärkeä” muistuttaen siitä, että yli miljoonasta koulutetusta vain noin neljäsosaa tarvitaan sodan ajan joukkoihin mutta myös siitä, että osa on erikseen vapautettu, koska heillä on vielä tärkeämpi tehtävä kriisissä kuin sotiminen.

Reserviläiskirjeen suunnittelu alkoi jo hyvän aikaa ennen kuin Ukrainan tilanne lähti käyntiin, mutta kun uudistuksessa muutettiin paljon myös joukkojen kokoonpanoja, kirje sai osin maineen Suomalaisena vastineena Krimin valtaukselle. Hyvä niin.

Liettua reagoi kuitenkin aivan toisessa mittaluokassa.

Liettua, se kolmas ja etäisin Baltian maa

Isolle osalla suomalaisia Baltia on Viro ja ehkä pala Riikaa. Toki pääosa osannee sijoittaa Liettuan kartalle, mutta harva lienee maassa käynyt. Itse kävin Liettuassa ensimmäistä kertaa vasta kesällä 2015, vaikka Viro on ollut tuttu sen uudelleen itsenäistymisestä saakka. Tässä tiivistettynä, miksi Liettua on jotakin muuta, kuin suomalaisena ajattelisi.

Liettua on muista Baltian maista ja Suomesta poiketen entinen suurvalta, joka on itse vastannut alueestaan muutamaa katkosta lukuun ottamatta ainakin tuhat vuotta. Suurimmillaan Liettua jatkui Mustalle merelle saakka. Jos maalle hakee pohjolasta verrokkia, ensimmäisenä mieleen tulevat Tanska ja Ruotsi sillä poikkeuksella, että kristinuskon tuloa Liettua vastusti 1400-luvulle saakka. Väitän, että mennyt suurvalta-asema vaikuttaa edelleen liettualaisten itsetuntoon, positiivisesti.

Liettuan metsäveljet taistelivat toisen maailmansodan jälkeen Baltian maista pisimpään ja verisimmin. Vastaavasti Neuvostoliiton vastatoimet siviiliyhteiskuntaa kohtaan olivat kovimmat. Neuvostoliiton aikana maata ei juuri teollistettu, eikä siellä ollut kaivannaisia tai Riikan kaltaista tärkeää satamaa, joten alueelle siirretyn neuvostoväestön osuus jäi pieneksi. Samaan aikaan kun sekä virolaiset että latvialaiset olivat 1980-luvun lopulla vaarassa jäädä alueelleen vähemmistökansallisuudeksi, Liettuassa venäjää puhuvia oli enimmilläänkin alle kymmenesosa.

Liettualla on hyvä itsetunto. Nykyisin Liettuassa on noin 6 %:n venäjää puhuva vähemmistö, joka sai heti maan itsenäistymisessä kaikki kansalaisoikeudet passeineen. Liettualaisilla on luonteva suhde ison naapurinsa venäläiseen kulttuuriin ja kieleen. Etninen yhtenäisyys ja pitkä itsenäisyyden perinne luovat vahvan pohjan siviilivastarinnalle.

Vastarinnan perintö

Kun perehdyin aseettoman vastarinnan teoriaan, Baltian ketju nousi esiin sen suurimpana väestön mobilisaationa väkilukuun suhteutettuna. Molotov-Ribbentrop sopimuksen viisikymmenvuosipäivänä 23. elokuuta vuonna 1989, siis vielä vahvasti Neuvostoliiton aikaan, kaksi miljoonaa Baltian kolmen neuvostotasavallan kansalaista seisoi kädet käsissä maiden läpi kulkevalla päätiellä.

Yllätyin Kaunaksen IX linnakkeessa sijaitsevassa Liettuan vastarintamuseossa, kuinka moninaiset kasvot vastarinnalla oli. Yhdet niistä kuuluivat Romas Kalantalle, joka 14.5.1972 teki protestina neuvostomiehitykselle polttoitsemurhan saaden aikaiseksi ”tuhansien nuorten mielenosoituksen” satoine pidätettyineen ja vakavine seurauksineen. Kalanta sai paitsi paikkansa museosta myös post mortem maan korkean kunniamerkin.

Baltian itsenäistyessä kovimmat taistelut käytiin Liettuan televisiotornilla, josta lähti liikkeelle Neuvostoliiton hajoaminen.

Liettuan välittömät päätökset Krimin jälkeen

Liettua otti asevelvollisuuden käyttöön heti itsenäistyttyään uudelleen vuonna 1991, mutta luopui siitä osana ”Euroopan suurta aseistariisuntaa” vuonna 2008. Vuonna 2015 Liettuassa oli noin 8100 hengen suuruinen maavoimaan ja kriisinhallintaan painottuva ammattiarmeija, jonka erityisosaaminen Naton kriisinhallinnassa on erikoisjoukkotoiminta, siis hybridin sotilaallinen kärki. Ammattiarmeijaa tuki noin 4500 miehinen kaarti (KASP). Liettuan sotavoima oli tuolloin Baltian maista heikoin suhteessa väkilukuun.

Vuonna 2015 Liettua päätti palauttaa asevelvollisuuden ainakin viideksi vuodeksi ja ottaa 3500 koulutettavaa vuosittain ensimmäisten kutsuntojen tapahduttua heti syksyllä 2015. Samalla päätettiin nostaa asevoimien BKT-osuus 1,11% tasolta Naton ja viimeksi Trumpin äänekkäästi vaatimaan 2,0%:iin vuoteen 2020 mennessä.   Liettua siis ryhtyi merkittäviin sotilaallisiin kehittämistoimiin.

Liettuassa on erityisesti energiaturvallisuutta kehittävä Naton. Varsinkin Liettuan oma energiariippuvuus Venäjästä on suuri, joten maahan on tehty suuri LNG-satama ja suunnitteilla on kaasuputki Puolaan. Venäjän vastapakotteet iskivät Liettuan maatalouteen vähintään yhtä kovaa kuin Suomeen.

Kansalaisten osalta kuitenkin Liettuan päätös jakaa alkuvuodesta 2015 jokaiseen kotiin ohjeet siviilivastarinnan toteuttamisesta maan joutuessa vallatuksi oli varmasti dramaattinen hetki.  Se, mitä postilaatikoista kolahti, jatkuu tästä.