Paljonko kutsumattomia siirtolaisia Suomi kestää?

Tuli puheeksi …

että kaikista lukumääristä puhuminen liittyen niihin maahanmuuttajiin, joita emme erikseen houkuttele tänne tuottamaan huipputuloksia yrityksiin, on poliittinen itsemurha. Tarkoitan siis tätä joukkoa otsikon termillä kutsumattomat siirtolaiset. Koska en ole poliitikko, tässä on omaa pohdintaani luvuista perustaksi debateille. Erityisesti pyydän kiinnittämään huomiota lukuihin, joita heitellään yksilökeskeisessä arvomaailmassamme sinne tänne asiaa sen enempää pohtimatta.

Ruotsi esimerkkinä

Dokumentin Ruotsin uusi pakolaispolitiikka (esitetty TV1 ulkolinjassa 9.8.2018) mukaan Ruotsi päätti vuonna 1975 olla maahanmuuttopolitiikan edelläkävijämaa maailmassa. Päätöksen jälkeen asiasta keskusteltiin usein, mutta iso linja ei erimielisyyksistä huolimatta muuttunut ja erimielisyydetkin salattiin.  vuonna 2010 itsekin maahanmuuttajataustainen kotouttamisministeri Nyambo Sabuni kritisoi kotouttamista ja yritti myös avata keskustelun siitä, paljonko uusia tulijoita Ruotsi kestäisi vuosittain. Hänet pakotettiin eroamaan, koska hänen kysymyksenasettelunsa oli epäeettinen. Kun vuonna 2015 tulijoiden määrä saavutti määrän noin 160 000, Ruotsi pani rajansa kiinni. Raja siis oli olemassa ja olisi ehkäpä ollut hyvä, että sitä olisi edes pohdittu ennalta.

Minkä tahansa lukumäärän asettamisessa turvapaikanhakijoiden määrälle on eettislooginen haaste: koska sopimusten ja arvoetiikkamme mukaan JOKAINEN on otettava vastaan, asetetun lukumäärän jälkeen KUKAAN ei enää kuitenkaan pääsisi maahan. Itse asiassa se, mikä asetettu lukumäärä on, ei asiaa loogisesti muuta. Mutta oikeassa maailmassa etiikka ei ole absoluuttista, se on suhteellista. Koska todellisia lukuja turvapaikanhakemisen kautta tapahtuvan maahanmuuton kustannuksista ei myöskään ole käytössä, käytän varsin karkeita lukuja.

Joten mietitäänpä, millaisia perusteltuja lukumäärärajoja maahanmuuttajien tulolle Suomessa voisi asettaa?

Evakot vuonna 1944 = nykymiljoona

Lähdetään toteutuneelta huipulta. Vuonna 1944 Suomi otti vastaan lähes 500 000 suomalaispakolaista, jotka Suomi itse siirsi sodassa häviämiltään alueilta jäljelle jääneeseen tilaan sekä korjasi Lapin takaisin asuttavaksi. Jokainen tulija oli jo Suomen kansalainen jolloin maahantulon estäminen ei olisi edes tullut kyseeseen, osasi kieltä, omasi ammatin ja oli jo ennen sotaa Suomelle hyödyllinen siinä missä kaikki muutkin. Paikallisiin kulttuureihin ehkä tuli pieniä säröjä kun iloinen karjalaisuus levisi ympäri maan. Olen itsekin puoliksi evakkosukua.

Jos evakkojen määrän suhteuttaa nykysuomen elintasoon päätyy karkeaan arvioon, että vastaava vastaanottokykymme nyt olisi noin miljoona ihmistä. Evakkoja asutettiin viitisen vuotta ja tilanne vakiintui noin vuosikymmenessä, mutta jos tulijat pitää kouluttaa ja opettaa edes säällisesti maan tavoille ja kielelle, aikaa mennee ainakin kaksinkertainen määrä. Eli kymmenen vuoden aikana jonkinlainen maksimi olisi noin 100 000 vuodessa olettaen etteivät kulttuurierot ole valtavan suuria.

Kuriositeettina mainittakoon, että 1880-luvulla alkanut ja yli kolme vuosikymmentä kestänyt suomalaissiirtolaisuus uusille mantereille syrjäyttämään niiden alkuperäisasukkaat oli yhteensä noin 280 000 henkeä (lähes 10% maan väestöstä, mutta vuosille jaettuna alle 10 000) päättyen siirtolaispolitiikan kiristymiseen tulomaissa. Ruotsiin muutti 1960-luvulla reilussa vuosikymmenessä lähes 200 000 henkeä eli tasoitettuna noin 20 000 vuodessa. Työhön, tarpeellisina ja tuottavina.

Sosiaalinen ydinpommi = 200 000

Yritin muutama vuosi sitten selvittää, minkälaisen tulijamäärän Suomalainen hyvinvointimalli kestäisi.

Yhden turvapaikanhakijan kustannus vastaanottokeskuksessa on noin 16 000 euroa, lapsen tupla, uutisoi Iltasanomat 3.10.2015 artikkelissa ”Näin paljon yksi turvapaikanhakijan paikka maksaa vuodessa”, jolloin keskiarvo olisi noin 20 000 euroa. Vuonna 2016 lisäkuluja noin 36 000 tulijasta odotettiin Ylen marraskuun 2015 a-studion mukaan yli 800 miljoonaa euroa, joten kokonaiskustannus on isompi, noin 25 000 euroa henkilöä kohden. Näin laskien 40 000 tulijaa tarkoittaa miljardia, eikä summa vähene kovin nopeasti seuraavina vuosinakaan, koska työllistyminen kestää ja tukea tarvitaan usein seuraavillekin sukupolville.

Suomen sosiaaliturva maksaa kokonaisuutena vuodessa noin 60 miljardia euroa. Uusi Suomi esitti varsin kansantajuisen laskelman vuonna 2011 asiasta näin. Jos Suomeen tulisi äkisti 200 000 turvapaikanhakijaa, se tarkoittaisi valtiolle heti viiden miljardin euron välitöntä lisälaskua, joka vähenisi sangen hitaasti seuraavina vuosina. Toisaalta mistään ei äkkiä löytyisi tällaiselle määrälle edes kunnille käskettynä majoitustilaa, jolloin syntyisi muualta maailmasta tuttuja pakolaisleirejä. Niihin Punainen risti onneksi on varautunutkin yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa. Oletan, että jotakuinkin tässä saapujien määrässä myös keskustelu siitä, onko kaikilla maassa olijoilla samat oikeudet ja tuet, päättyisi, koska vaihtoehtona olisi raju ja pitkään pysyvä veronkorotus tai koko sosiaaliturvan leikkaaminen kaikilta ainakin viidenneksellä. Seuraavana vuonna tuskin otettaisiin ketään, ainakaan ennen kuin Euroopan unioni olisi käynnistänyt suurimittaisen operaation tulijoiden joukon tasaamiseksi.

Ikävä tosiasia on, että tällainen määrä tulijoita itärajamme yli tulisi varsin nopeasti, jos Venäjä sen  loppuvuoden 2015 tapaan sallisi: ketään ei tarvitsisi lähettää tai käskeä. Joidenkin arvioiden mukaan länteen halukkaita tulijoita on Venäjällä parisen miljoonaa. Kutsun tätä luennoillani hybridisodan pakolaisaseeksi. Turkilla on samansuuruinen ase käytössään.

Valmiussuunnitelma = 100 000

Elokuun 2018 Aamulehden mukaan maahanmuuttovirasto valmistautuu ottamaan vastaan sata tuhatta turvapaikanhakijaa vuodessa. Luvun on asettanut sisäministeriö. Se, olisiko luku sama myös seuraavana vuonna ei uutisista ilmene, mutta jos sama toistuisi, olisimme edellisen kohdan ydinpommitilanteessa.

Sattumoisin suhteutettuna vuoden 2015 Ruotsiin edellä mainittu 100 000 Suomessa on aika tarkkaan se määrä, jonka jälkeen Ruotsi sulki rajansa. Se siis on kätevästi kohta, jossa ”maailman eettisinkin maa” ylitti kestokykynsä.

Tämä on kestetty = 32 476

Vuonna 2015 Suomeen tuli sisäministeriön mukaan 32 476 turvapaikanhakijaa. Tuolloin määrästä selvittiin ja teknisesti sama osattaisiin varmasti toistaa, resilienssimme on kehittynyt. Kun evakot piti aikoinaan asuttaa, asiasta kiisteltiin pitkään eikä se sujunut kitkatta. Tuo vuoden 2015 tulijoiden määrä muutti suomalaisen lainsäädännön ja puolueiden voimasuhteet, ja asia on edelleen kaikkea muuta kuin käsitelty. Ruotsi munasi pahasti jo Jugoslavian sodasta paenneiden kotouttamisen ja taistelee nyt samaa asiaa toistamiseen, tällä kertaa onneksi faktat tunnustaen eikä eettiseen erinomaisuuteen asiat piilottaen.

Jos Suomessa uskallettaisiin nyt järjestää mielipidekysely siitä, sallittaisiinko vuonna 2015 tapahtumneen määrällisesti toistua, epäilen ettei enemmistö sallisi edes tätä. Keskustelua käydäänkin aivan eri luvuista. Saksassa raja asetettiin vuoden 2018 hallitusneuvotteluissa 250 000:een, joka suhteutettuna Suomeen olisi noin 20 000. Se siis olisi eurooppalaisittain vertailtuna inhimillistä, tai ainakin hyväksyttävää.

Tähän on totuttu = noin 3000

Maahanmuuttoviraston mukaan ennen vuotta 2015 turvapaikanhakijoiden määrä oli suhteellisen vakiintunut noin kolmeentuhanteen hakijaan vuosittain. Vuonna 2016 ensimmäisiä hakemuksia tehtiin 4005 ja vuonna 2017 enää 2139.  Vuosikustannus on siis edellä esitetyillä laskuperusteilla ollut noin 75 miljoonaa euroa vuosittain edellisten lisäksi, koska tulijat muuttuvat hitaasti yhteiskunnan tulovirran näkökulmasta tuottaviksi.

Jos määrä pysyisi vakiona, Suomessa olisi vuonna 2050 noin uutta 100 000 tulijaa, joista ehkä puolet olisi saanut jäädä maahan ja ajan myötä tuoda myös perheensä. Se kuulostaa varsin tavalliselta.

Ilmastopakolaisuus

Kansainväliset sopimukset eivät tunne ilmastopakolaisuutta. Se ei siis ole syy hakea turvapaikkaa, mutta se on yhä suurempi syy pyrkiä pois ja yhä enemmän kohti Eurooppaa. MTV mietti viime kesänä, että ”Suomesta tulee ilmastopakolaisille houkutteleva sijainti – ilmastonmuutos ei ole vielä peruste oleskeluluvalle”. Monen muunkin mielestä vuoden 2015 siirtolaisaalto oli vain heikkoa ensimakua tulevasta. Mietitäänpä tätä vähän pidemmälle.

Vuonna 2050 maailmassa voi ennusteiden mukaan olla jopa 9,6 miljardia ihmistä. Suurin lisäys on Afrikassa, jossa maiden väkiluku saattaa yli kolminkertaistua. Esimerkkinä Nigerissä on nykyisin reilut 17 miljoonaa asukasta vertautuen Hollantiin, mutta ennuste vuonna 2050 on noin 65 miljoonaa, joista yli puolet on alle 15-vuotiaita. Nopeimman väestönkasvun alueilla YK:n köyhyyden poistaminen ei ole toteutunut ja monin osin tilanne on viime vuosina nopeasti huonontunut. Juuri tänne ilmastonmuutos iskee kipeimmin.

On esitetty arvioita, että Eurooppaan saattaisi pyrkiä yhteensä jopa 500 miljoonaa ilmastopakolaista vuosisadan puoliväliin mennessä. Se olisi samaa mittaluokkaa kuin nyky-EU:ssa on asukkaita. Kun tuon määrän jakaa ajalla, saa tulijavirraksi noin 15 miljoonaa joka vuosi. Jos Suomi ottaisi tästä tasaosansa suhteutettuna väkimäärään, se tarkoittaisi noin 150 000 henkilöä joka vuosi, jolloin vuonna 2050 pääosa Suomessa asuvista olisi muita kuin nyt täällä asuvia ja heidän jälkeläisiään.

Jos käytämme pinta-alaa mittarina – Suomihan saattaa jopa hyötyä lämpenemisestä eikä ainakaan kärsi yhtä paljon kuin etelämmät ja jo nyt veden saatavuuden ja kuumuuden kanssa kamppailevat EU-maat – tulijoiden kokonaismäärä Suomeen olisi lähes 30 miljoonaa. Se olisi pinta-alana yhtä suuri kuin koko tämän jutun ala suhteutettuna alun kuvaan.

Se Suomi ei olisi enää lintukoto. Jossakin varmasti menee raja sitä ennen, tai ainakin yritämme sen asettaa.

Jatkan artikkelia ilmastonmuutoksen osalta täällä.