Resilienssin kolme muotoa: joustokestävä, ponnahtava ja hyppelevä

Olin tiistaina Winland -vuosiseminaarissa aiheena resilienssi. Kun tohtorita ja professorit asiaa pohti, varmistuin tästä: resilienssi tarkoittaa vaikka mitä ja siitä puuttuu vielä paljon. Oloni oli ahdistunut ja valaistunut yhtä aikaa. Päätin silti selittää, mitä opin.

Resilienssi ja sen kolme sisarusta

Perheen isoveli on Puolustus tehtävänä poistaa uhan aiheuttaja: tappelija, joka tuottaa pelotetta.

Perheen keskimmäinen on tytär nimeltän Ennaltaehkäisy, joka yrittää estää häiriöiden syntymisen. Hän välittää, etsii, nostaa ja voimauttaa. Itse uhriutumatta.

Perheen pikkuveli on Turvallisuus, joka pohtii riskejä, suojaa häiriöiltä ja palauttaa tärkeimmän toimintakyvyn. Häneen kaikki luottavat.

Resilienssi on perheen ottolapsi, uusin. Hän kestää häiriöitä, vahvistaa muita ja oppii aina lisää.

En pyytele anteeksi vertauskuvani sukupuolittamista, koska kolmen sisaruksen tarinan aikaan ei oltu sukupuolisensitiivisiä. Oletetut sukupuolet voivat siten olla myös vääriä. Isovelikin on jo löytänyt omat feminiiniset piirteensä ja lisännyt niillä voimaansa.

Joustokestävä resilienssi

Esitelin tämän resilienssin jo aiemmin, mutta kertaan mielikuvan.

Käänsin SITRAn Uusi turvallisuus foorumilla resilienssin suomeksi sanalla joustokesto. Mielikuvani oli squashpallo, joka muotoutuu seinään osuessaan donitsiksi, lentää pallona, kuolee kulmiin ja kierre puree. Pelin edetessä pallo lämpenee ja pomppaa lyönti lyönniltä kovemmin, peliä kiihdyttäen. Pallo nauttii iskuista.

Mielikuvani tiivistyi bounce back -säilyttämiskyvyksi. Squashpallo pomppii suljetussa tilassa ja seinät estävät sitä isommin muuttumasta.

Ponnahtava resilienssi

Ottolapsella on kyky muuttua toiseksi palautuessaan. Tenniksessä pienempi maila on altavastaaja. Pallo pomppaa enemmän eikä takaseinästä saa enää lyödä. Hävisit, pallo voitti.

Seminaarimielikuva oli laakso, jossa pallo muuttelee hypellessään luonnettaan. Välillä squash, välillä tennis, välillä sulkapallo. Säilyttämistä tukevat ympärillä olevat vuoret, pelit voi oppia ja niitä soveltaa vapaasti.

Hyppelevä resilienssi

Ottolapsella on vaellusvietti, joka vetää perhettä uusiin suuntiin, englanniksi bounce forward.

Mielikuvana oli kuoppainen ylänkö rinteiden takana. Kun pallo  hyppää rinteen yli, se voi muuttua munaksi paljastaen vikkelän ja kekseliään kananpojan. Pelin luonne muuttuu, hallitusti.

En pidä sanasta forward, koska se antaa mielikuvan vain yhdestä suunnasta.  Muna ei ole kehittynyt squashpallo, mutta se voi olla parempi vastaus tietyssä tilanteessa. Vuorten suoja puuttuessa on pidettävä tarkka huoli, ettei hypellessä menetä identiteettiään.

Kriitiikkiä ja moninaisuuden puolustelua

Ottolapsi Resilienssiä on arvosteltu. Yleinen syytös on, että kun muut sisaret eivät pysty suojaamaan kaikkea, niiden taakkaa on helpotettu keksimällä yleissyyllinen. Resilienssillä vastuutetaan suojaamisen kohde kestämään suojaajien epäonnistuminen. Kun kaikki eivät ole yhtä vahvoja, heikoimmat voi nähdä uhreina.

Minulle 1990-luvulta alkaneen pitkän rauhan tilan ja liberaalidemokratian lopullisen voiton vaarallisin piirre oli, että turvallisuus ulkoistettiin viranomaisille tai ostopalveluksi. Turvattavan vastuu poistettiin unohtamalla maailman paha. Minulle Resilienssi ei ole ottolapsi vaan kateissa ollut sisarus, joka on tervetullut kotiin. Resilienssin kyky ammentaa voimaa häiriötilanteista on hieno asia.

Yksilöresilienssiä nimitän kansalaisvastarinnaksi, joka joustokestää ja ponnahtelee hypähtäen kylmästä sodasta nykyaikaan.

Organisaatioresilienssi asuu näennäisessä tehottomuudessa ja päällekkäisyydessä kuten pidentyneissä kahvitauoissa, joilla puhutaan innostuneesti työn tosiasioista. Uskallus luoda tilaa ponnahtelulle ja madaltaa vuoria ruokkii paitsi innovointia myös kykyä kestää vaikeuksia. Kopioitu ja pakotettu tehokkuus ei ole resilienttiä, se särkyy joustamatta. En silti puolusta tehottomuutta ja lorvailua. On erityinen taito ruokkia ponnahtelukykyä tehostamatta sitä kaavamaiseksi.

Kansakunnan tasolla on uskallettava hypellä. Parhaimmillaan resilienssi kestää ja palauttaa vahvempana avaten uusia mahdollisuuksia. Moninaisuus on tärkeä väline, siksi vierastan yksiarvoisuutta ja yksiäänisyyttä, hyvän käyttämistä yleisvaimentimena ja pahasta puhumisen kieltämisenä. Resilienssi ammentaa pahasta, sitä ymmärtäen.

Resilienssin ytimessä asuu yksi asia, totuus.  Vain itsensä tunteva kestää iskut. Realisti.