Teräviä puolustuskeinoja kansalaisvastarintaan

Viittasin pääartikkelissa Gene Sharpin massiiviseen aseettoman vastarinnan käsikirjaan, jonka Toinen osa käsittelee nimenomaan vastarinnan keinoja. Niitä on juoksevalla numeroinnilla 198 kappaletta. Kirja on kuitenkin laadittu joko vastustamaan maan miehitystä tai vapauttamaan kansa oman maan hallinnon sorrolta. Kirjasta puuttuu tilanne, jossa joku itsenäinen maa (a) ennalta ja (b) puolustustarkoituksessa ottaisi keinoja käyttöön. Mutta sitä Suomessa 1970-luvun alussa hetki pohdittiin.

Esitän nyt oman pikaversioni maan fyysiseen valtaamiseen pyrkimättömään hybridihyökkäykseen vastaamiseksi niiltä osin kuin Sharpin kuvaama kansalaisvastarinta voisi asiaan vastata. Luettelossa esitetyt numerot suluissa (1) viittaavat Sharpin kirjan kyseiseen kohtaan, tosin pääosalle kohtia en heti keksinyt puolustuskäyttöä. Tarkoitukseni on ennen muuta kuvata metodien monipuolisuutta, mutta aukoton Sharp ei tietenkään vuonna 1972 ollut. Tästäkin genrestä on tullut paljon käyttökelpoista tuon ajan jälkeen, ja asiaa tutkitaan myös hybridin viitekehyksessä.

Kysymys: jos maatasi ei ole vielä fyysisesti vallattu etkä halua vastustaa sen nykyhallintoa, millä vahvennetaan oman maan henkistä kriisinsietokykyä, puolustaudutaan informaatiohyökkäyksiltä ja kansalaisiin suoraan kohdennetulta propagandalta sekä pidetään huoli siitä osasta, mihin viranomaiset eivät kykene. Miten muututaan uhan kohteista turvallisuuden tekijöiksi?

Valkoinen vastapropaganda

Jos ihmettelet otsikkoa, en pidä sotatieteilijänä asetelmasta, jossa vastustaja käyttää propagandaa ja informaatiovaikuttaa, mutta me ”viestimme strategisesti”.  Termeillä pitää olla symmetria, mutta suomalaisena haluan silti uskoa, että viestin väriin voi vaikuttaa.

Baltian maat muistavat jokainen vuosi Molotov-Ribbentrop sopimuksen vuosipäivää 23. elokuuta 1939. Sen viisikymmenvuotisjuhla oli erityisen vaikuttava, kun kaksi miljoonaa ihmistä muodosti 600 kilometrin pituisen ihmisketjun Vilnasta Tallinnaan Neuvostoliiton KGB:n silmien alla. Ryhtyisimmekö me juhlimaan esimerkiksi Mainilan laukausten vuosipäivää vai liittyisimmekö naapurien juhlintaan, joka vastustaa isompien maiden oikeutta jakaa pienemmät maat ja kansat keskenään?

Teot voi tuomita julkisesti (3), usein se on tehty saarnastuoleista käsin. Kirkkoon Sharp viittaa noin kymmenessä kohdassa, mutta jätän asian osaltani tähän.

Sloganina (7) ”Talvisodan henki” on edelleen vahva. Symbolit meillä jo on, siniristilippu ja vaakunaleijona, kunhan pidetään ne kaikkien kansalaisten käytössä ja näkyvillä (18, 19). Tšekkoslovakiassa kaikki liput laskettiin puolitankoon tervehtimään valloittajia.

Karikatyyrinä Harro Koskisen sikavaakuna on monimerkityksinen. Vuonna 1969 se tuotti sakot vaakunan häpäisystä, mutta teosta ei takavarikoitu ja nykyään se koristaa arvovaltaisia taidemuseoita. Itse näin teoksen Tallinnan KuMussa vuonna 2007. Minulle tarina kertoo siitä, että osaamme arvostella ja ehkä nauraakin itsellemme.

Bannereita ja postereita (8) syntyy nykyisin nopeasti. Millaisia olisivat yhtenäisyyttä luovat graffitit?

Vastarintakirjoja (9) on Suomessakin syntynyt ja painunut sitten unholaan, nationalismi ei myy kuin kriiseissä ja marginaalissa. Kalevala, Tuntematon sotilas? Vai syntyisikö tällainen teos vasta kriisissä tai nousisiko joku jo kirjoitettu vastarinnan symboliksi?

John Steinbeck kirjoitti toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 kirjan ”The moon is down”, jossa Norjan vastarinta mursi pienessä kylässä saksalaiset. Kirjaa arvosteltiin sen inhimillisestä natsiupseerista, mutta sitä myytiin yli 500 000 kappaletta, sitä salakuljetettiin miehitettyihin maihin ja sitä kopioitiin ja kierrätettiin kädestä käteen päätyen vastarinnan isoksi inspiraatioksi. Suosittelen lukemaan, taattua laatua ilman julistamista. Ostin omani Yhdysvaltojen Southamptonista antikvariaatista kymmenisen suotta sitten.

Lehtiä, radiokanavia, televisiokanavia, ne meillä jo on, netillä ryyditettynä (10, 11). Valtiollinenkin.

Näyttöja ja tekoja

Symboliset valot (23) meillä on, itsenäisyyspäivän sinivalkoiset kynttilät. Toiminevat muinakin päivinä.

Romas Kalanta on Liettuan vastarintamuseossa post-mortem (25) ja post-soviet ajan kunniamerkkeineen jälkikorotettuna sankarina (53). Kuka olisi meille kansalaisvastarinnan symbolinen hahmo? Lallin patsas löytyy, samoin Jaakko Ilkan, mutta väkivallattoman vastarinnan sankari meiltä puuttuu?

Olemme jo nimenneet katujamme (27) sankareidemme nimiin.

Kirkonkelloja soitettiin Syyrian Aleppon taisteluiden lopettamiseksi (28) kansainvälistäkin tunnustusta saaden. Mikä olisi oman vastarinnan vastaava soundi?

Epätoivottujen päätösten tekijöitä jo seurataan (31) ja loukataan (32) somessa, ehkäpä heitä myös suostutellaan (33).

Rautatientorilla oli jo maahanmuuttajien ja heidän vastustajiensa pysyvät telttaryhmät (34), toimisiko sama isänmaan puolesta laajasti? Mikä olisi paikkana, päälentoasema vai suurin turiskohteemme?

Trumpista tehdään jo sketseissä ja stand upeissa pilaa (35), Putinista ei niinkään. Maamme-laulu (36) toimii myös vastarintalauluna (37), se ja Finlandia itse asiassa luotiin sellaisiksi. Sininen ja valkoinen ehkä myös?

Marsseja (38) pidetään ja paraateja (39) sotilaallisesti jopa kahdesti vuodessa, tuplasti se mitä Venäjällä.

Suomalaiset osaavat väistyä (51), vaieta (52) ja kääntää selkänsä (53) epätoivotulle asialle ja sen esittäjälle. Sosiaalinen boikottikin onnistuu laajana (55) ja kohdennettuna (56). Se, ettei mentäisi urheilukisoihin (60) olisi isompi juttu.

Rahaan löytyy eniten keinoja

Oppilaat (62) ja työläiset (97, 98, 99, 100, 101, 103, 104, 105, 106, 107, 108, 109, 110, 111, 112, 113,114, 115, 116, 117, 118, 119, en tiennyt lakkotyyppejä olevan näin paljon) voivat lakkoilla, mutta hyökkääjä ei siitä ehkä välitä: moninaiset lakkoaseet tuskin toimivat pois lukien ”vihollisen omistamissa” yrityksissä täsmänä. Mutta oppilaat voivat myös mennä kylmään kouluun talvitakki päällä oppimaan silti ja työläiset tehdä töissä pidempää päivää isänmaan eduksi palkkiotta vaikkapa koulun keittiössä, johon on järjestetty kunnan hätäruokailu. Varmaan näin myös tekisivät.

Taloustoimissa me osaamme EU:n tasolla jopa hyökätä muiden mukana, strategisiakin maaleja vastaan. Kansalaisen tasolla ostoboikotti henkilökohtaisena (71) tai joukkona (76) onnistunee, ainakin osin. Töissä voi kieltäytyä käyttämästä väärän toimittajan tuotteita (76). Maan tasolla myyntikiellot (92) ja tuontikiellot (94) ovat jo käytössä.

Tiedon estäminen – muutakin kuin kyberiä

Prahan katukyltit poistettiin tai mustattiin (130) vuonna 1968. Voisiko saman tehdä Google Mapsissa?

Hyökkääjän tietoliikenneyhteyksiä on vaikea tukkia, mutta verkkosivut kyllä (143) Viron patsaskiistan tapaan, kansalaisvoimin. Vaihtoehtoinen tietoväylä (180) kansalaiselta kansalaiselle, some, on jo laajassa käytössä, jota ei voi estää.

Lopuksi tärkein

Tärkeimpänä asiana, joka Sharpin kirjasta puuttuu, pidän kuitenkin turvallisuutta tuottavien viranomaisten, kuntien ja muiden yhteisöjen tukemista. Jo tällä hetkellä esimerkiksi 52 järjestön yhteenliittymä Vapaaehtoinen pelastuspalvelu käsittää noin 10 000 kansalaista suorittaen satoja tehtäviä vuodessa. Suomen punainen risti muun muassa varastoi Huoltovarmuuskeskuksen kansallista hätämateriaalia ja oli avaintoimija vuoden 2015 maahantulokriisissä. Reservipoliisia ollaan perustamassa ja Vapaaehtoiset palokunnat muodostavat pinta-alalla mitattuna suomalaisen pelastuksen suurimman osan. Vastaavia järjestöjä on paljon, onneksemme. Ne ovat parasta kansalaisvastarintaa.