Abattoir Blues
Mitäänepäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa,
vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.
– Johanneksen
ilmestys 21:27
ilmestys 21:27
Kirjoitin
noin vuosi sitten Mikko Joensuun Amen 1
-albumin julkaisukonsertista, joka järjestettiin Helsingin Johanneksenkirkossa.
Joensuu esitti jousiorkestereineen ja kirkkourkuineen myös kappaleita silloin
ilmestymättömiltä jatko-osilta Amen 2
ja Amen 3. Lupaavalta vaikutti, ja
pohdinkin merkintäni päätteeksi:
noin vuosi sitten Mikko Joensuun Amen 1
-albumin julkaisukonsertista, joka järjestettiin Helsingin Johanneksenkirkossa.
Joensuu esitti jousiorkestereineen ja kirkkourkuineen myös kappaleita silloin
ilmestymättömiltä jatko-osilta Amen 2
ja Amen 3. Lupaavalta vaikutti, ja
pohdinkin merkintäni päätteeksi:
Miltähän Amen
3:n julkaisukonsertissa tuntuu? Mistä löytyy riittävän suuri kirkko?
3:n julkaisukonsertissa tuntuu? Mistä löytyy riittävän suuri kirkko?
Ulkoilmasta, tietenkin. Viime perjantaina Mikko
Joensuu juhlisti Amen 3:n julkaisua
Sideways-festivaalien päälavalla. Kaivopuiston lentonäytöksen hävittäjät jyrisivät
taivaalla, mutta Joensuun spektaakkeli ei ollut muutaman machon häirittävissä.
Festivaalikeikkojen tavanomainen kiireen ja ahtauden tuntu puuttui. Ihmisistä
aisti vastaavaa hartautta kuin viime vuoden toukokuun kirkkokonsertissa, vaikka
käsissä oli ylihintaisia olutpulloja ja katuruoka-annoksia.
Joensuu juhlisti Amen 3:n julkaisua
Sideways-festivaalien päälavalla. Kaivopuiston lentonäytöksen hävittäjät jyrisivät
taivaalla, mutta Joensuun spektaakkeli ei ollut muutaman machon häirittävissä.
Festivaalikeikkojen tavanomainen kiireen ja ahtauden tuntu puuttui. Ihmisistä
aisti vastaavaa hartautta kuin viime vuoden toukokuun kirkkokonsertissa, vaikka
käsissä oli ylihintaisia olutpulloja ja katuruoka-annoksia.
Mikko Joensuun soolotuotannon ympärille
kiertyvä hype ilahduttaa pitkäkestoisuutensa ja vakavuutensa vuoksi. Amen-levyjen huolimaton kuuntelu on
vaikeampaa kuin huolellinen, eikä kenenkään ole mielekästä vain hehkuttaa. Joensuun
musiikki ja läsnäolo pakottavat omistautumaan. Naiivisti uskon, että Amen-levyt julkaisutapahtumineen jäävät
suomalaisen populaarimusiikin historiaan nimenomaan poikkeuksina, syrjähyppyinä
omanlaiseensa syvyyteen.
kiertyvä hype ilahduttaa pitkäkestoisuutensa ja vakavuutensa vuoksi. Amen-levyjen huolimaton kuuntelu on
vaikeampaa kuin huolellinen, eikä kenenkään ole mielekästä vain hehkuttaa. Joensuun
musiikki ja läsnäolo pakottavat omistautumaan. Naiivisti uskon, että Amen-levyt julkaisutapahtumineen jäävät
suomalaisen populaarimusiikin historiaan nimenomaan poikkeuksina, syrjähyppyinä
omanlaiseensa syvyyteen.
Amen
3 lienee trilogian painottomin ja hahmottomin osio, jonka
kappaleet venyvät yhtä lukuun ottamatta yli kymmeneen minuuttiin. Tälläkin
hetkellä joku yrittää käsittää Amen 3:n
kosmisuutta, mikä on lohdullinen ja misantropiaa vähentävä ajatus vaikka ei
pitäisikään paikkaansa.
3 lienee trilogian painottomin ja hahmottomin osio, jonka
kappaleet venyvät yhtä lukuun ottamatta yli kymmeneen minuuttiin. Tälläkin
hetkellä joku yrittää käsittää Amen 3:n
kosmisuutta, mikä on lohdullinen ja misantropiaa vähentävä ajatus vaikka ei
pitäisikään paikkaansa.
Edeltäjiinsä verrattuna Amen 3 etenee vähemmän tekstien varassa. Havahdun sanottavan
äärelle vasta päätöskappaleessa ”Pearly Gates”, joka esitteleekin sitten
poikkeuksellisen kertovan Mikko Joensuun. Sideways-esityksessä ”Pearly Gates”
sai tuekseen totutun jousiorkesterin lisäksi Sibelius-lukion yli
kolmekymmenhenkisen tyttökuoron. Absurdin kokoisiin lava-akteihin sisältyy
tahattoman komiikan uhka, mutta ”Pearly Gates” pitää mielen vakavana. Joensuu
laulaa tuonpuoleisesta risteyksestä, missä ”joistain tulee pyhimyksiä”, ei
välttämättä hänestä:
äärelle vasta päätöskappaleessa ”Pearly Gates”, joka esitteleekin sitten
poikkeuksellisen kertovan Mikko Joensuun. Sideways-esityksessä ”Pearly Gates”
sai tuekseen totutun jousiorkesterin lisäksi Sibelius-lukion yli
kolmekymmenhenkisen tyttökuoron. Absurdin kokoisiin lava-akteihin sisältyy
tahattoman komiikan uhka, mutta ”Pearly Gates” pitää mielen vakavana. Joensuu
laulaa tuonpuoleisesta risteyksestä, missä ”joistain tulee pyhimyksiä”, ei
välttämättä hänestä:
Devil got excited
And with a grin he shook my hand
He said in the heart of my land
There’s
something I’d understand
something I’d understand
Tekstinsä puolesta “Pearly Gates” voisi olla
Robert Johnsonin laulu, ehtaa bluesia. Perjantain versio oli vaikuttavin
kokemistani myös siksi, että Ilmestyskirjan kaksitoista helmiporttia tuotiin Teurastamolle eli järjestäytyneen murhan
maille. Tappaja, tapattaja ja tapattamisen hyväksyjä – he ovat samaa porukkaa –
leikkivät samanaikaisesti jumalaa ja saatanaa. Perjantainen ”Pearly Gates”
tuntui muistuttavan paitsi omasta kuolevaisuudestamme, myös tuhansista
eläinsieluista, jotka ihminen on näillä kulmilla päättänyt vapauttaa lihasta.
Robert Johnsonin laulu, ehtaa bluesia. Perjantain versio oli vaikuttavin
kokemistani myös siksi, että Ilmestyskirjan kaksitoista helmiporttia tuotiin Teurastamolle eli järjestäytyneen murhan
maille. Tappaja, tapattaja ja tapattamisen hyväksyjä – he ovat samaa porukkaa –
leikkivät samanaikaisesti jumalaa ja saatanaa. Perjantainen ”Pearly Gates”
tuntui muistuttavan paitsi omasta kuolevaisuudestamme, myös tuhansista
eläinsieluista, jotka ihminen on näillä kulmilla päättänyt vapauttaa lihasta.
Todellakin:
We’ve all arrived
To be purified
Teurastamo-efekti oli tuskin haettu, millä ei
ole merkitystä. Sillä sen sijaan on, että ”Pearly Gates” ja koko Amen-trilogia pakottavat maistelemaan
sanoja kuten ”sielu” ja ”kuolema”, pohtimaan rajallisuutta ja tuijottamaan
kuiluun. Mikko Joensuun suurtyö on valmis muistuttaakseen, että sinä ja minä emme ole.
ole merkitystä. Sillä sen sijaan on, että ”Pearly Gates” ja koko Amen-trilogia pakottavat maistelemaan
sanoja kuten ”sielu” ja ”kuolema”, pohtimaan rajallisuutta ja tuijottamaan
kuiluun. Mikko Joensuun suurtyö on valmis muistuttaakseen, että sinä ja minä emme ole.