Jumalan huonona päivänä
Suomensatavuotisjuhlallisuudet tylsistyttävät jo. Vietän mieluummin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Bandin
ilmestymisen ja Kurt Cobainin syntymän viisikymppisiä. Wittenbergin teesien
500-vuotisjuhlatkin kelpaavat, mutta jos saksalaiselle kielialueelle mennään,
valitsen kiintopisteekseni heinäkuun 1892. Ensi kesänä tulee kuluneeksi 125
vuotta kriitikko-kirjailija Walter Benjaminin syntymästä. Kuolemastakin on
liian kauan, sillä Benjamin ajautui itsemurhaan Espanjassa vuonna 1940
pyrkiessään pakenemaan natseja Yhdysvaltoihin.
Triviaali
tasavuosipohdinta soveltuu Walter Benjaminin yhteyteen. Hannah Arendt
kirjoittaa Illuminations-kokoelman
esipuheessa, kuinka Benjamin suhtautui intohimoisesti juuri mitättömiltä
vaikuttaviin asioihin. Tarinan mukaan Benjamin intoutui tekemään sadan rivin
mittaiset muistiinpanot Musée Clunyssa näkemistään kahdesta vehnänjyvästä.
Hänen esseidensä ja fragmenttiensa aiheet saattavat olla suuriakin, mutta Benjaminin
kyky tehdä perusteellisia tarkennuksia ja pysähdyksiä luo hänen
asiaproosatyylinsä viehätyksen. Esimerkiksi Illuminationsin
päättävä ”Theses on the Philosophy of History” kiertyy Paul Kleen Angelus Novus -maalauksen lähiluvun
ympärille. Historian ja edistyksen kaltaiset jättikäsitteet pienentyvät Kleen
enkelin siipiin.
tasavuosipohdinta soveltuu Walter Benjaminin yhteyteen. Hannah Arendt
kirjoittaa Illuminations-kokoelman
esipuheessa, kuinka Benjamin suhtautui intohimoisesti juuri mitättömiltä
vaikuttaviin asioihin. Tarinan mukaan Benjamin intoutui tekemään sadan rivin
mittaiset muistiinpanot Musée Clunyssa näkemistään kahdesta vehnänjyvästä.
Hänen esseidensä ja fragmenttiensa aiheet saattavat olla suuriakin, mutta Benjaminin
kyky tehdä perusteellisia tarkennuksia ja pysähdyksiä luo hänen
asiaproosatyylinsä viehätyksen. Esimerkiksi Illuminationsin
päättävä ”Theses on the Philosophy of History” kiertyy Paul Kleen Angelus Novus -maalauksen lähiluvun
ympärille. Historian ja edistyksen kaltaiset jättikäsitteet pienentyvät Kleen
enkelin siipiin.
Benjamin
oli keräilijä. ”Unpacking My Library” -esseessään hän kuvaa kirjaharrastustaan,
joka flirttailee bibliomanian kanssa. Benjamin ei kuitenkaan tyytynyt vanhojen
kirjojen huutokaupoissa istumiseen. Hän myös luki ja teki lukemastaan
loputtomia muistiinpanoja. Sitaatit olivat Benjaminin tärkein keräilykohde. Hän
suunnitteli teosta, joka olisi koostunut ainoastaan näistä löydöksistä, mutta
aika loppui kesken.
oli keräilijä. ”Unpacking My Library” -esseessään hän kuvaa kirjaharrastustaan,
joka flirttailee bibliomanian kanssa. Benjamin ei kuitenkaan tyytynyt vanhojen
kirjojen huutokaupoissa istumiseen. Hän myös luki ja teki lukemastaan
loputtomia muistiinpanoja. Sitaatit olivat Benjaminin tärkein keräilykohde. Hän
suunnitteli teosta, joka olisi koostunut ainoastaan näistä löydöksistä, mutta
aika loppui kesken.
Gestapo
takavarikoi hänen kirjastonsa. Arendt mainitsee tämän yhdeksi mahdolliseksi
itsemurhamotiiviksi, joskin Benjaminilla oli myös kohtuutonta epäonnea
viisumiasioissa ja riittävän synkkä mieli.
takavarikoi hänen kirjastonsa. Arendt mainitsee tämän yhdeksi mahdolliseksi
itsemurhamotiiviksi, joskin Benjaminilla oli myös kohtuutonta epäonnea
viisumiasioissa ja riittävän synkkä mieli.
***
Benjaminia
on suomennettu hajanaisesti kohta neljän vuosikymmenen ajan. Viimeksi vuonna
2014 ilmestyi oivallinen Keskuspuisto.
Vuoden 1989 kokoelmasta Messiaanisen
sirpaleita löytyvät sekä Benjaminin tunnetuin essee ”Taideteos teknisen
uusinnettavuuden aikakaudella” että ”Franz Kafka hänen kuolemansa kymmenvuotispäivänä”.
on suomennettu hajanaisesti kohta neljän vuosikymmenen ajan. Viimeksi vuonna
2014 ilmestyi oivallinen Keskuspuisto.
Vuoden 1989 kokoelmasta Messiaanisen
sirpaleita löytyvät sekä Benjaminin tunnetuin essee ”Taideteos teknisen
uusinnettavuuden aikakaudella” että ”Franz Kafka hänen kuolemansa kymmenvuotispäivänä”.
Kafka-esseetä
pidän Benjaminin parhaana. Luin sen ensi kertaa vuosituhannen alussa, jolloin
olin lukenut Kafkaakin. Sittemmin Messiaanisen
sirpaleita on jäänyt kirjaston hyllyyn, mutta palasin Kafka-tulkintaan
edellä mainitun ja matkalta ostamani Illuminations-kokoelman
avulla. Suomennoksia kannattaa toki suosia, mutta jos haluaa Benjaminin
esseistiikan kovan ytimen yksissä kansissa ja osaa englantia, Hannah Arendtin
valikoima ja esittelemä Illuminations
ei ole kehno valinta. (Edit 17.1.2017: Kommentit-osiossa on tähän eriävä mielipide.) Nimenomaan tämä teos teki ilmestyessään (1968)
Benjaminista maailmanlaajuisesti tunnetun.
pidän Benjaminin parhaana. Luin sen ensi kertaa vuosituhannen alussa, jolloin
olin lukenut Kafkaakin. Sittemmin Messiaanisen
sirpaleita on jäänyt kirjaston hyllyyn, mutta palasin Kafka-tulkintaan
edellä mainitun ja matkalta ostamani Illuminations-kokoelman
avulla. Suomennoksia kannattaa toki suosia, mutta jos haluaa Benjaminin
esseistiikan kovan ytimen yksissä kansissa ja osaa englantia, Hannah Arendtin
valikoima ja esittelemä Illuminations
ei ole kehno valinta. (Edit 17.1.2017: Kommentit-osiossa on tähän eriävä mielipide.) Nimenomaan tämä teos teki ilmestyessään (1968)
Benjaminista maailmanlaajuisesti tunnetun.
Ainoa
järkevä tapa sanoa Benjaminin Kafka-esseestä jotain on siteerata siinä
esiintyvää sitaattia. Benjamin viittaa Kafkan ystävän Max Brodin tekstiin, ilman
lähdettä. Seuraavan kohdan (jonka siis laitan tähän englanniksi, pahoittelen)
innoittamana tein uudenvuodenlupauksen: luen vuonna 2017 kaikki Kafkan teokset
uudelleen:
järkevä tapa sanoa Benjaminin Kafka-esseestä jotain on siteerata siinä
esiintyvää sitaattia. Benjamin viittaa Kafkan ystävän Max Brodin tekstiin, ilman
lähdettä. Seuraavan kohdan (jonka siis laitan tähän englanniksi, pahoittelen)
innoittamana tein uudenvuodenlupauksen: luen vuonna 2017 kaikki Kafkan teokset
uudelleen:
”I
remember,” Brod writes, ”a conversation with Kafka began with the present-day
Europe and the decline of the human race. “We are nihilistic thoughts, suicidal
thoughts that come into God’s head,” Kafka said. This reminded me first of the
Gnostic view of life: God as the evil demiurge, the world as his Fall. “Oh no,”
said Kafka, “our world is only a bad mood of God, a bad day of his.” “Then
there is hope outside this manifestation of the world that we know.” He smiled.
“Oh, plenty of hope, an infinite amount of hope – but not for us.”
(Illuminations 2007, s. 116)
remember,” Brod writes, ”a conversation with Kafka began with the present-day
Europe and the decline of the human race. “We are nihilistic thoughts, suicidal
thoughts that come into God’s head,” Kafka said. This reminded me first of the
Gnostic view of life: God as the evil demiurge, the world as his Fall. “Oh no,”
said Kafka, “our world is only a bad mood of God, a bad day of his.” “Then
there is hope outside this manifestation of the world that we know.” He smiled.
“Oh, plenty of hope, an infinite amount of hope – but not for us.”
(Illuminations 2007, s. 116)
Aloitin
Kafka-vuoteni Oikeusjutulla, jonka
tunnelman tekijä tiivistää yllä. Päähenkilö K. kärsii hapettomissa sisätiloissa.
Pelkkä irrationaalinen syyllisyydentunto ei riitä – K. myös läkähtyy ja epäröi
takkinsa riisumista. Hänellä on tapana unelmoida ikkunan avaamisesta, mutta kun
toive toteutuu, ulkoa puskee savusumua ja nokea. Helpotus saattaa siintää
jossain. Kafkan todellisuudessa sitä tulee etsiä maailmaa ja taivastakin
kauempaa. Oikeusjuttu tapahtuu
Jumalan poikkeuksellisen huonoina päivinä. Juuri suttuinen optio toisenlaisten
päivien olemassaoloon tekee Kafkan romaanista lohdutontakin lohduttomamman.
Kafka-vuoteni Oikeusjutulla, jonka
tunnelman tekijä tiivistää yllä. Päähenkilö K. kärsii hapettomissa sisätiloissa.
Pelkkä irrationaalinen syyllisyydentunto ei riitä – K. myös läkähtyy ja epäröi
takkinsa riisumista. Hänellä on tapana unelmoida ikkunan avaamisesta, mutta kun
toive toteutuu, ulkoa puskee savusumua ja nokea. Helpotus saattaa siintää
jossain. Kafkan todellisuudessa sitä tulee etsiä maailmaa ja taivastakin
kauempaa. Oikeusjuttu tapahtuu
Jumalan poikkeuksellisen huonoina päivinä. Juuri suttuinen optio toisenlaisten
päivien olemassaoloon tekee Kafkan romaanista lohdutontakin lohduttomamman.
Walter
Benjamin kirjoittaa:
Benjamin kirjoittaa:
His novels are set in a swamp world. (mts 130)
Mikään
ei ole selvää. Ei edes se, olisiko jokin kuitenkin selvää. Benjamin puhuu
häpeästä Kafkan tuotannon keskeisenä motiivina ja, tietenkin, siteeraa Oikeusjutun päätösrivejä. Kafkan teoksia
on mahdoton spoilata, joten kerrottakoon, että K. kuolee.
ei ole selvää. Ei edes se, olisiko jokin kuitenkin selvää. Benjamin puhuu
häpeästä Kafkan tuotannon keskeisenä motiivina ja, tietenkin, siteeraa Oikeusjutun päätösrivejä. Kafkan teoksia
on mahdoton spoilata, joten kerrottakoon, että K. kuolee.
Lainaan
Aarno Peromiehen yhä pätevää Oikeusjuttu-suomennosta:
Aarno Peromiehen yhä pätevää Oikeusjuttu-suomennosta:
[T]untui siltä, kuin häpeän pitäisi
jäädä elämään hänen jälkeensä. (Oikeusjuttu 2002, s. 214)
jäädä elämään hänen jälkeensä. (Oikeusjuttu 2002, s. 214)
K.
häpeää tilannettaan, mahdollista syyllisyyttään, huonovointisuuttaan, kaikkea. Oikeusjutussa on kuitenkin runsaasti
hetkiä, joina K. osoittaa voimakkuutta ja puolustautuu. Benjamin muistuttaa
esseessään häpeän suhteesta toisiin: paitsi että häpeämme itseämme muiden
silmissä, häpeämme muita.
Oikeuslaitos nielaisee K:n, mutta jos hänen uhraamisensa kautta heräämme ”järjestelmän”
häpeällisyyteen – on toivoa!
häpeää tilannettaan, mahdollista syyllisyyttään, huonovointisuuttaan, kaikkea. Oikeusjutussa on kuitenkin runsaasti
hetkiä, joina K. osoittaa voimakkuutta ja puolustautuu. Benjamin muistuttaa
esseessään häpeän suhteesta toisiin: paitsi että häpeämme itseämme muiden
silmissä, häpeämme muita.
Oikeuslaitos nielaisee K:n, mutta jos hänen uhraamisensa kautta heräämme ”järjestelmän”
häpeällisyyteen – on toivoa!
Yleinen
tapa määritellä Kafka totalitaristisen byrokratian protokriitikoksi ei tunnu
riittävältä. Oikeusjutun loppu on
hengästyttävän synkkä, jos ajattelee, että K:n henkilökohtainen tunne häpeästä –
riippumatta häpeän alkusyystä – jatkaa elämäänsä K:n kuolemasta välittämättä.
Että häpeälle ei riitä yksilön mittaan paisuminen.
tapa määritellä Kafka totalitaristisen byrokratian protokriitikoksi ei tunnu
riittävältä. Oikeusjutun loppu on
hengästyttävän synkkä, jos ajattelee, että K:n henkilökohtainen tunne häpeästä –
riippumatta häpeän alkusyystä – jatkaa elämäänsä K:n kuolemasta välittämättä.
Että häpeälle ei riitä yksilön mittaan paisuminen.
Ei
tiedetä, mitä Walter Benjamin luki viimeisenä iltanaan Espanjassa, kun
morfiinitabletit alkoivat vaikuttaa. Epäilemättä hän, homme de lettres, luki, eikä Oikeusjuttu
ole huono veikkaus.
tiedetä, mitä Walter Benjamin luki viimeisenä iltanaan Espanjassa, kun
morfiinitabletit alkoivat vaikuttaa. Epäilemättä hän, homme de lettres, luki, eikä Oikeusjuttu
ole huono veikkaus.
***
Liitän
tähän vielä mahdollisimman oikeusjuttumaisen kappaleen, jota ei ole tehnyt
Josef K, skotlantilainen postpunk-yhtye. Smogin eli Bill Callahanin ”River
Guardin” päähenkilö on vartija, joka vie vankinsa uimaan. Hän seuraa, kuinka
tuomitut nauttivat vedessä lillumisesta. Pian on aika palata selliin:
tähän vielä mahdollisimman oikeusjuttumaisen kappaleen, jota ei ole tehnyt
Josef K, skotlantilainen postpunk-yhtye. Smogin eli Bill Callahanin ”River
Guardin” päähenkilö on vartija, joka vie vankinsa uimaan. Hän seuraa, kuinka
tuomitut nauttivat vedessä lillumisesta. Pian on aika palata selliin:
They always say:
”Our sentences will not be served
We
are constantly on trial
are constantly on trial
It’s
a way to be free”
Kommentit (3)
No, itse asiassa Illuminations valitettavasti kyllä on kehno valinta. Harry Zohnin – jota et jostain syystä edes mainitse nimeltä – englanninnos on huono, ja pahimmillaan jopa kammottavan huono. Koska se on sinänsä teknisesti virheetöntä kieltä, tätä ei vain huomaa kuin vertaamalla alkutekstiin tai muunkielisiin käännöksiin. Zohn vetää kuitenkin koko ajan mutkia suoriksi, jättää asioita pois, lisää omiaan, sotkee pronominien viittaussuhteita ja niin edelleen. Jo tuossa lainaamassasi Max Brod -sitaatissakin on yksi esimerkki: alkutekstissä Brodin lause, jonka mukaan maailman tämän ilmenemismuodon ulkopuolella on toivoa, on kysymys ("So gäbe es außerhalb dieser Erscheinungsform Welt, die wir kennen, Hoffnung?") eikä väitelause. Brod ei siis väittänyt Kafkalle vastaan vaan pelkästään kysyi tämän mielipidettä. (Zohnin käännöksen ongelmista ja Illuminationsin kustannushistoriasta ks. laajemmin Susan Ingramin artikkelia "The Trouble with Harry".)
Olen Benjaminin vankkumaton ihailija, mutta sinänsä en voi olla näkemättä tilanteessa tiettyä ironiaa, koska itse ammattimaisena kääntäjänä voin todeta, että Benjaminin "Kääntäjän tehtävä" on puolestaan huonoin häneltä koskaan lukemani teksti. Pelkkää nolostuttavaa obskurantistista roskaa, josta saa kuvan, että tarkoituksena oli puolustella sen Baudelaire-käännöksen heikkoutta, jonka esipuheena teksti alun perin ilmestyi. (Tästä puolestaan voi suositella luettavaksi David Bellosin esseetä "Halting Walter".) Jostain turhauttavasta syystä Benjaminin suurin piirtein kaksi viitatuinta ja siteeratuinta tekstiä ovat "Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella" ja "Kääntäjän tehtävä", jotka ovat ne kaksi, joissa hän on substanssin puolesta kaikkein pahimmin hakoteillä. Ja molempiin viitataan maailmalla useimmiten Zohnin huonoina englanninnoksina. Sen sijaan jokin Kafka-essee, jonka nostat täysin perustellusti hänen parhaimmistoonsa, on jo paljon pienemmän piirin tuntema.
Illuminationsia ei siis mielestäni ole syytä suositella, varsinkaan kun koko sen sisältö on tätä nykyä jo suomennettu, lukuun ottamatta seitsemän sivun mittaista otetta Brodin Kafka-kirjaa käsittelevästä kirjeestä Gerhard Scholemille. ("Ich packe meine Bibliothek aus" on julkaistu nimellä "Kirjastoa purkamassa" Parnassossa 8/1988, asialla Leevi Lehto ja Päivi Skyttä. Benjaminia on suomennettu suomennosvalikoimien lisäksi myös lehtiin ja antologioihin, pikemminkin 40 kuin 30 vuotta; varhaisin lienee ollut Markku Kososen "Taideteos teknisen…" -käännös, joka ilmestyi alun perin Filmihullu-lehdessä 5/1979.)
Kiitos tästä. Henkinen velttous – itsellesi vieras synti – johti siihen, että en jaksanut etsiä edes Messiaanisen sirpaleita käsiini kirjastosta. Tyydyin purkamaan omaani, vajaata. Messiaanisen sirpaleista olisi (kai?) huomannut, koska "Taideteos teknisen…" on ensi kertaa suomennettu.
En osaa saksaa, joten Zohnin käännöksen huonoutta en olisi edes halutessani pystynyt arvioimaan. Toisaalta kehaisen Peromiehen Oikeusjuttu-suomennosta. Sen teen, koska suomi on äidinkieleni ja lukukokemus oli sujuva, mutta epätarkkaa käännöskritiikkiä tuollainenkin on. Ja harmillisen yleistä.
"Kääntäjän tehtävä" ei minunkaan mielestäni kuulu Benjaminin parhaimpiin. Pidän siitä kuitenkin enemmän kuin kohtuuttoman yliarvostetusta "Taideteos teknisen…"-esseestä, joka tuntuu Benjaminin eloisampiin teksteihin verrattuna puuroutuneelta luennolta. Muistaakseni olen päätynyt samaan vaikutelmaan sekä englanninnosta että suomennosta lukiessani.
Vielä: puolustan Illuminationsia Hannah Arendtin esipuheen verran. Parempi teksti kuin monet Benjaminin omat.