Kilpikonnan ullakko
Levy, jota tarvitsen usein: Jarvis Cockerin Further Complications. Se ilmestyi vuonna 2009 eli oikeaan aikaan. Keski-ikäistynyt ja tuhovoimainen Cocker ei vielä halunnut lähteä Pulp-nostalgiakiertueelle. Avioliitto Pariisissa kuoli, hiukset harmaantuivat. Further Complications tihkuu katkeruutta, itseinhoa ja Nabokov-vaikutteista nuoren lihan himoa. #Metoon todellisuudessa Cocker ei enää kirjoita ”Angelaa” tai ”Caucasian Bluesia” vaan punnitsee ihmisenä kasvamisen vaatimuksia. Further Complicationsilla hän kutistuu ihmisenä eli etenee Pulpin This Is Hardcoren (1998) saastaakin kauemmas, further.
Nimi- ja avauskappale on kolmeen minuuttiin pakattu yhdistelmä muistelmia ja elämänviisautta. Useimmat ”Further Complicationsin” riveistä voisi kehystää seinälle. Perhettä ruokkivana romaanikirjailijana arvostan seuraavaa:
Don’t write a novel
a shopping list is better
Kustantamot ovat luultavasti pommittaneet Cockeria esikoisteospyynnöillä ”Common Peoplesta” (1995) lähtien. Pulpin avainlaulut muistuttavat novelleja tai pidemmän proosan aihioita. Cocker on kuitenkin pysynyt lujana ja tiedostanut vahvuutensa tavanomaiselta vaikuttavan elämän laulavana sivustaseuraajana. Mother, Brother, Lover (2011) kokoaa hänen levyttämiään tekstejä kansiin ja on esipuhetta lukuun ottamatta järjetön julkaisu. ”I Spy” pitää kuulla ja tuntea vatsassa, ei lukea.
Cockerin mukaan muistelmia kirjoittavat ne, jotka valmistautuvat kuolemaan. Lausunto sopii tilanteeseen, jossa häntä haastatellaan juuri ilmestyneen muistelmateoksen vuoksi. Sentään Good Pop, Bad Pop (Jonathan Cape, 2022) noudattaa vanhaa neuvoa ja muistuttaa enemmän ostoslistaa kuin romaania. Lista koostuu Cockerin vuosikymmeniä sitten hankkimista, löytämistä ja saamista esineistä. Myös laululuonnokset, vaatteet ja valokuvat on raahattu päivänvaloon.
Liepeessä linjataan: ”This is not a life story. It’s a loft story.” Cocker kaivautuu ullakkonsa kerrostumiin, valokuvaa löydöt ja kertoo tätä kautta kasvustaan taiteilijaksi. Väljästi kronologinen Good Pop, Bad Pop päättyy vuoteen 1988 eli hyvissä ajoin ennen Pulpin suosion räjähdystä. Ratkaisun ei tarvitse pohjustaa jatko-osaa.
Good Pop, Bad Pop on runsaasti ja tyylillä kuvitettu esine. Kahvipöytäkirja, jonka koskettamiseen ei tarvita suojahanskoja. Kun selailusta siirtyy lukemiseen, huomaa, että etenkin teoksen alkupuolella Cockerin proosa ontuu. Hän viljelee karrikoituja puhekielisyyksiä ja lastenkirjamaisia ”mutta tästä pian enemmän” -lopetuksia, joihin kustannustoimittaja ei jostain syystä ole puuttunut. Kuin Cocker yrittäisi todistaa, ettei syrjähyppy kirjallisuuteen ole vakava asia. Laulunsa hän on aina kirjoittanut sofistikoituneemmin.
Teos on kuunneltavissa Cockerin itsensä lukemana, mikä saattaakin sopia niille, jotka eivät vastusta äänikirjaa periaatteellisesti. (Se ei ole kirja.) Julkaisua juhlistettiin touko-kesäkuun vaihteessa myös lontoolaisella näyttelyllä, johon Cocker oli luovuttanut esittelemäänsä esineistöä. Luontevin formaatti Good Pop, Bad Popille saattaisikin olla tekijän johdattama museokierros. Jos sellainen on järjestetty, en myönnä kadehtivani.
Alun rentousshokin jälkeen ilmaisu tihenee. Cussons Imperial Leather -saippuasta alkava luku yhdeksän laajenee esseeksi muutosvastarinnasta. Cocker on varastoinut ullakolleen myös Rose’s Lime Juice -pullon, koska pakkauksen designia oli menty muuttamaan. Hän ei ollut aiemmin ostanut mehua, ainoastaan tottunut näkemään pullorivistön kaupan hyllyllä ja ollut haluton luopumaan arkensa kulissien yksityiskohdasta.
Cockerin materiasuhde vaikuttaa järkevältä ja ainetta arvostavalta. Vallitseva ja nihilistinen kulutuskulttuuri edellyttää vastakohtaa eli suhteen puuttumista. Ihan sama, kiertoilmaus pilvipalvelulle. FT:n haastattelussa Cocker huomauttaakin, että Good Pop, Bad Pop kuvaa ennen internetiä syntynyttä mielenmaisemaa. Tulevaisuus näyttää pelkistetymmältä:
It’ll be like: ”Grandma’s died. Here’s her hard drive.”
Good Pop, Bad Pop on luettavissa myös vastentahtoisena oodina hitaudelle. Cocker samaistaa itsensä ullakolta löytyvään muovikilpikonnaan, jota hän pitää kädessään syksyllä 1981 otetussa bändikuvassa. John Peel on juuri kutsunut Pulpin ohjelmansa vieraaksi. Taiteelliset ja kaupalliset riemuvoitot realisoituvat vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin. Kilpikonna (jonka sisään on rakennettu radio!) 18-vuotiaan Cockerin käsissä saa kuuttakymmentä lähestyvän Cockerin itkemään. Hiljattain Beyond the Pale -levyn äänityksissä hän oli laskenut aloittaneensa erään kappaleen työstämisen kahdeksan vuotta aiemmin. ”Jarvis, why are you so bloody sloooooow?” (s. 237) Aisopoksen satu jäniksestä ja kilpikonnasta sentään lohduttaa laulajaa.
Kurt Cobainin julkaistujen päiväkirjojen keskeistä antia ovat varhaiset ja tarkat luonnostelmat Nirvana-konseptista. Good Pop, Bad Pop todistaa, että myös teini-ikäinen Cocker tiesi kaiken luodessaan ”The Pulp Master Planin” (s. 51). Tavoitteeksi asetetaan populaarimusiikin mullistaminen rakenteita myöten. 2020-luvun Cocker jatkaa pop-filosofian luonnostelua varhaisiin pilareihinsa kuten The Velvet Undergroundiin, Scott Walkeriin ja Barry Whiteen nojaten. Warholin opetukset ovat hänelle keskeisiä, minkä voisi päätellä Good Pop, Bad Popin tuotemerkkikavalkadista myös ilman nimen mainitsemista.
”Pop was made to satisfy primal desires”, Cocker linjaa aukeamalla, jota dominoi Warholin Coca-Cola-pullo. (s. 279) Totta, valtavirran suhteen, mutta eivätkö Pulpin yllättävät listahitit vetoa myös älyyn? Cocker ei ole osannut luoda ”puhdasta” pop-musiikkia vaan on aina halunnut välittää viestin. Primitiivistä tasoa hän on lähestynyt vähemmän myyneillä töillään kuten This Is Hardcorella ja Further Complicationsilla. Kummankaan levyn genre ei ole pop vaan sielun pimeä yö.
Good Pop, Bad Popin yleissävy on valoisampi, jopa humoristinen. Cocker ei ole kirjoittanut pääteostaan, sillä sellainen on hänen tapauksessaan laulettava levylle ja toisinnettava lavalla. Good Pop, Bad Popin mahdollinen jatko-osa voi puolestani ohittaa 1990-luvun ja rakentua varsinaisille ostoslistoille. Uskon Cockerin kirjoittaneen ja kirjoittavan niitä, tietynlaisella kynällä tietynlaiselle paperille. Hän on säilyttänyt parhaimmiston.