Sireenit

En tiedä ”ihmismielestä”, mutta omani on viime päivinä toiminut näin: Olen pystynyt katsomaan paljonkin inserttejä pommitetuista siviilikohteista ja murtuneista uhreista. Jos haluaisin, voisin etsiä häiritsevämpääkin kuvastoa Ukrainan tragediasta häiriintymättä liiaksi. Sen sijaan torstaiaamun uutisissa toistunut kuva- ja äänitallenne Kiovassa soineesta ilmahälytyksestä on tullut uniin. Miljoonakaupungin autio keskusta, kivilinnoista kaikuva lupaus tuhosta.

Sireenit alkavat ulvoa intron puolivälissä. Black Sabbathin ”War Pigsin” luukuttaminen järjestyssääntöjä uhmaavalla äänenvoimakkuudella on tapa osoittaa solidaarisuutta Ukrainan kansalle.

”War Pigs” (1970) ei aikansa protestilauluista poiketen viittaa Vietnamiin. Hyväosaisten vastakulttuurinuorten akustiset iskulauseet ovat puolessa vuosisadassa kauhtuneet reliikeiksi. Black Sabbathin julistus puhuttelee, koska sen antimilitarismista puuttuu lämpö. Sota kuuntelee, kun sen kieltä puhutaan pommikonelaivueen lailla vyöryvin voimasoinnuin. Ozzy Osbournen huulet uhkaavat jäätyä kiinni mikrofoniin, kun hän aloittaa rinnastamalla kenraalit ja noidat.

Presidentti Niinistö puhui Kiovan ensimmäisten sireenien jälkeen ”sodan kylmistä kasvoista”. ”War Pigs” veistää ne ja marssittaa apokalypsin voimat murskaamaan otsan lekalla. Ratkaisevin on viimeinen säkeistö, jossa nappia on painettu ja maapallo lakannut pyörimästä. Siat anelevat polvillaan armoa, Saatana nauraa ja ”levittää siipensä”.

Oh Lord, yeah!

Ozzyn omintakeinen aamen kuittaa: Jumalaa ja Saatanaa, molempia, tarvitaan saattamaan rikolliset vastuuseen. EU ja Yhdysvallat pystyvät hoitamaan vain talouspakotteet.

Kappaleen alkuperäinen nimi ”Walpurgis” viittaa noitasapattiin eikä kelvannut levy-yhtiölle. Tuonpuoleisiin rangaistustoimenpiteisiin päätyminen vahvistaa ”War Pigsin” ajattomuutta, mutta paikka, vähintään vyöhyke, on aistittavissa. Vietnam, Irak ja Afganistan edellyttävät kuumemman sykkeen vastalauseita. Black Sabbathissa soi kevättalven viima, runneltu Birmingham, jonne Osbourne, Iommi, Butler ja Ward syntyivät muutama vuosi Hitlerin hyökkäysten jälkeen. Nyt ”War Pigs” viittaa harkovalaiseen pommisuojaan ja viiden kilometrin pituiseen venäläiskolonnaan.

Tony Iommin toinen kitarasoolo alkaa vasta kun tuomiot on jaettu ja pallolla leijuu usvaa. Paul Wilkinson spekuloi Rat Salad -teoksessaan helpotuksen hetkellä, jossa kuulija saa nousta viimeisen kopterin kyytiin ja jättää tuhot taakseen. Ilo on ennenaikaista. Sekunteja ennen ”War Pigsin” loppua mekaniikka karkaa käsistä. Wilkinson kirjoittaa:

[W]e realise that we are being elevated only so we can survey the scene in its gross atrociousness. The curious speeded-up finale suggests total meltdown: not even the machines are working now, everything’s gone wrong, this is the end.

Kohotetun valmiustason kevättä kohti. Sireeni kukkii kesäkuussa.