Suvakkiuden uusi etymologia
“Suvakki” on ihan kuvaava sana, mutta ei sille, mihin sitä käytetään.
Määrittelijästä riippumatta suvakki-sanan selityksissä on yksi ongelma: ne kaikki juontuvat sanasta suvaitsevaisuus, eli niissä puhutaan suvaitsemisesta ja suvaitsevaisista. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni James Hirvisaaren kanssa löyhästi samaa mieltä. Wikisanakirjassa suvakki nimittäin selitetään seuraavasti:
- (nettislangia, halventava) suvaitsevaisuuden kannattaja tai edistäjä.
- Suomen ongelma ei ole somalit vaan suvakit. Itseään muita ylempänä ja parempana pitävä “suvaitsevaisto” haluaa “jalomielisesti” suvaita vain niitä, joita se tosiasiallisesti pitää itseään alempiarvoisina. (James Hirvisaari, Somalit ja suvakit)
Ennen kuin saatte slaagin, yritän selittää mitä tarkoitan:
Minä vastustan rasismia ja syrjintää kaikissa muodoissaan sekä kannatan kaikille yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Juuri siksi en halua, että minusta puhutaan suvaitsevaisena. Sanalla “suvaita” on nimittäin ikävä kaiku. Mielleyhtymä siitä on juuri kuten Hirvisaaren sitaatissa: “joita se tosiasiallisesti pitää itseään alempiarvoisina”. “Suvaitseminen” kun kuulostaa pahasti joltakin ylhäältä alaspäin harjoitettavalta toiminnalta, ikään kuin että minä nyt suuressa paremmuudessani suvaitsen sinunkin olla olemassa. Siinä Hirvisaari on tietysti väärässä, että me, joista nyt suvakkeina puhutaan, oikeasti pitäisimme itseämme muita ylempiarvoisina.
Meidän nykysuvakkien kohdalla olisi perustellumpaa puhua hyväksymisestä kuin suvaitsemisesta. Kun ajatus on antaa kaikkien olla rauhassa ja juuri sitä mitä he ovatkin, kuulostaa suvaitseminen liikaa vain sietämiseltä. Sitähän suvakeilla kuitenkin tällä hetkellä tarkoitetaan – meitä jokaisen oikeuksien kannattajia ja edistäjiä.
Sen sijaan ehdotan sanalle “suvakki” uutta käyttöä. Mielestäni se kuvaa erinomaisesti NIMBY-asenteisia ihmisiä – niitä, jotka sanovat “En ole rasisti, mutta…”. Ihmisiä, jotka kuvittelevat, että heillä ylipäätään on jonkinlainen asema tai oikeus suvaita muiden olemassaoloa. Että he kyllä suvaitsevat ilmiön x, kunhan se ei pidä itsestään liikaa ääntä tai tule liian silmille.
Kaikenhan on kuitenkin oltava jotenkin lokeroitavissa, joten suvakin tilalle olisi varmaan hyvä keksiä jokin uusi nimitys meille ÄÄRIHYVÄKSYJILLE. Ystäväni ehdotti hyväkkiä, tuleeko parempia ideoita?
Entäpä ihan vaan hyvis?
Hyviksiä olemme ja olkaamme jatkossakin. Täysipäisesti hyviä. Kaikille.
Hyvikset ja pahikset.
Hyväntahtoiset on hyviksiä – haluten kaikelle elämälle (ja elävälle) hyvää. Pahantahtoiset pahiksia – nämä haluavat ainakin jollekin osajoukolle jos nyt ei pahaa niin ainakin harmia (joissain tapauksissa toki jopa vahinkoa tai myös suorastaan pahaa).
Voisiko asia mennä niin yksinkertaisesti, että jaettaisiin ihmisten toiminta/puheet/ajatukset kahteen: joko elämän monimuotoisuutta ylläpitäviin tai elämän monimuotoisuutta rajoittaviin? Ja motiivi määrittäisi aina teon/puheen/ajatuksen.
Tuskin se niin yksinkertaisesti voi mennä. Mutta teon, puheen tai aikomuksen motiivi toki voidaan yksinkertaistaa näin: aiheutuuko siitä harmia tai haittaa toisille? Jos aiheutuu, pidättäydy siitä. Jos kunnioitat elämää ja sen eri muotoja, pidättäydy silloin teosta tai puheesta, jonka tiedät haitalliseksi tai vahingoittavaksi.
Toki näiden lisäksi taitaisimme tarvita termin, joka kuvaisi ihmisiä jotka eivät sinänsä halua aiheuttaa harmia, mutta pelkäävät oman elämänsä ja kulttuurinsa puolesta ja vastustavat siksi liian lähelle tulevaa erilaisuutta. Pelokki?
—
Hyviksenä on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla. :))
(**tut minä mikään viisas olen – tahdon elää vain kuin ihminen).
Minä tarkastelisin tätä resurssien näkökulmasta. Kuka on valmis luopumaan omasta hyvästä muiden hyväksi? Ja tarkoitan nyt todellista luopumista enkä nimbyilyn sävyttämää pikkukivaa. Luopuuko lomamatkoista, omistusasumisesta, viihteen kuluttamisesta ja niin poispäin, jotta voi antaa rahansa niitä tarvitseville.
On vähän ristiriitaista, että mistään ei saisi leikata, mutta silti kaikille pitäisi järjestää kaikkea hyvää. Käytännön elämässä on kuitenkin tehtävä valintoja, joissa yksi valinta sulkee muita valintoja pois.
Miten muiden ihmisten hyväksyminen sulkee mitään pois?
Toki esittämäsi kysymys on hyvä ja tärkeä, ja olisin enemmän kuin onnellinen, jos aivokapasiteettini ja osaamiseni riittäisi keksimään ratkaisun kaikkiin talousongelmiin. Yksi avaava tekijä voisi olla tämä verokikkailun laajuuden selvittäminen ja rikkaiden veronkiertoon oikeasti puuttuminen. Itsehän elelen koko ajan köyhyysrajan alapuolella, joten mainitsemasi lomamatkat ja omistusasumiset kuulostavat muutenkin utopialta.
Tässä oli kuitenkin kyse sanan sävyeroista; hyväksyminen vrs. sietäminen.