Aika on nyt – feministiräpin korkokenkäinen esiinmarssi

Adikia – Koskematon ft. Mon-Sala, Yas Lo, Sofa, Yeboyah, Nisa, Donatella, F – jes, ja VIHDOINKIN!

Räpistä kirjoittavana toimittajana, räppiä kuuntelevana naisena sekä feministinä olen odottanut tällaisia esiintuloja kieli pitkällään. Vielä vuosi sitten, kun tein Nälkä-lehden räppäreihin keskittyvää erikoisnumeroa, olin syvästi harmissani, etten voinut valita siihen muita kuin miesoletettuja artisteja. En nimittäin halunnut kokonaisuuteen pelkästään sukupuoliperusteisesti valittuja kiintiönaisia, vaan päätin pitää kriteerit laadussa, sanomassa, musiikkiuran ansioissa ja ajankohtaisuudessa.

Jo silloin pinnan alla kuitenkin kupli, ja nyt näyttäisi vihdoin tapahtuvan.

Toimittaja, tuottaja Ina Mikkolan ohjaama musiikkivideo Adikian ja feattaajien Koskematon-biisiin on visuaalisesti tyylikäs silmäkarkki, ja kappale itsessään laadukkaasti toteutettu kokonaisuus. Toki patriarkaatin kritisointi on tällaiselle possebiisille aika itsestäänselvä aihevalinta ja kappale tarkoituksellinen provokaatio, mutta sellaisenaankin ah, niin tervetullut. Tyylikkäät, itsevarmat, erinäköiset, -kokoiset ja -väriset naisoletetut marssivat korkokengissään esiin eivätkä pyytele anteeksi.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=kLfznaIhigI]

Video on ehtinyt olla YouTubessa yhdeksän tuntia, ja jo sinä aikana sen ovat löytäneet muutkin kuin fiilistelijät. Kommenttikenttä kertoo karulla tavalla, että nyt osui ja upposi: feminismiä on toteutettu väärin, artistit ovat rumia, biisi on itkuvirsi ja sen katsojat/kuuntelijat kokevat suurta myötähäpeää. Toki myös jokunen rasisti on aktivoitunut, onhan mukana rodullistettujakin ihmisiä.

Kommentit alleviivaavat täydellisesti sitä, miksi tämä kappale, nämä artistit ja tämä video ovat tärkeitä.

Tietysti naisoletetutkin ovat tehneet räppiä pitkään, mutta toistaiseksi mitään kovin isoa tai kovatasoista ei ole saatu suurelle yleisölle asti. Nyt väylää rusikoidaan vihdoin auki.

Tytöt, naiset ja sukupuoleltaan moninaiset ihmiset pääsevät viimein kehittymään tässäkin lajissa, kunhan ensimmäiset rohkeat esikuvat asettavat itsensä kuultavaksi. Ja alttiiksi arvostelulle, kuten saimme huomata. Joskin kritiikin toivoisi tulevaisuudessa keskittyvän vain musiikkiin eikä sen esittäjien ulkonäköön, ihan kuten miesoletettujenkin kanssa (poisluettuna Paperi T, joka on ilmeisesti vähän liian tuuheatukkainen ja söpö välttyäkseen tältä paskalta).

Nälkä 2:n ilmestyttyä sanoin monta kertaa, että seuraavaksi kun käsittelen suomalaisia rap-artisteja yhtä laajasti, haluan voida kirjoittaa myös muista kuin miespuolisista räppäreistä. Uskon vahvasti, ettei siihen mene enää pitkään. Kiitos siitä, kaikki tämän biisin ja videon tekemisessä mukana olleet!