Avun mahdollistaminen ei tarkoita pedofilian hyväksymistä

Yle julkaisi noin viikko sitten asiallisen jutun pedofiliasta. Artikkelissa kerrottiin Sexpon ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteisestä hankkeesta, joka pyrkii madaltamaan kynnystä avun hakemiseen sellaisille ihmisille, joilla on seksuaalista kiinnostusta lapsia kohtaan. “SeriE-hankkeen tavoitteena ei ole puolustella pedofiliaa vaan ennaltaehkäistä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa”, juttu painotti, mutta kuten tavallista, luetunymmärtäminen oli monella hakusessa.

Olen tämän uutisen jälkeen törmännyt valehtelematta satoihin kommentteihin siitä, kuinka Seta (???) ja muut feministisuvakit yrittävät normalisoida pedofilian ja kuinka tämä on suoraa seurausta tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Toivottavasti kyseessä on suurimmaksi osaksi tarkoitushakuinen trollaus eikä todellinen huoli, mutta sanottakoon se nyt varmuuden vuoksi: kukaan yhtäläisiä ihmisoikeuksia kannattava ei halua, että lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Kukaan ei ole ajamassa yhteiskuntaamme sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsiin kohdistuva ahdistelu ja seksuaaliset teot olisivat hyväksyttäviä eikä kukaan näissä tukea tarjoavissa järjestöissä kannata lapsiinsekaantumista tai halua mahdollistaa sellaista. Ei ole olemassa Setan salajuonta. Täysin päinvastoin.

Kukaan ei ole ajamassa yhteiskuntaamme sellaiseen tilanteeseen, jossa lapsiin kohdistuva ahdistelu ja seksuaaliset teot olisivat hyväksyttäviä eikä kukaan näissä tukea tarjoavissa järjestöissä kannata lapsiinsekaantumista tai halua mahdollistaa sellaista. Täysin päinvastoin.

Suurin osa pedofiileistä ei koskaan toteuta fantasioitaan, ja heidän tukemisekseen perustetun hankkeen tarkoitus on nimenomaan pitää tilanne sellaisena ja ennaltaehkäistä tekoihin siirtymistä. On eri asia ajatella kuin kajota lapseen, vaikka ymmärrettävästi sellaisesta haaveilukin tuntuu useimmista meistä vastenmieliseltä ajatukselta – ja hyvä niin. Sillä, että suljemme ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle pelkkien ajatusten takia, ei kuitenkaan yksinkertaisesti voiteta mitään.

Jos ihmisellä onkin yleistä oikeustajua vastaan sotivia tuntemuksia, on erittäin tärkeää, että tilanteeseen voi hakea apua. Tähän asti se on ollut hankalaa, sillä ammattilaisiltakaan on ollut riskaabelia yrittää saada tukea. Koska pedofilistisista taipumuksista ei yleensä pääse kokonaan eroon, on äärimmäisen tärkeää tukea näitä ihmisiä rikoksettomassa elämässä.

Sillä, että pedofilian sanotaan olevan seksuaalinen suuntaus siinä missä muutkin, ei siis tarkoiteta että se olisi ok. Asian kieltäminen – ja tarkoitan nyt silmien sulkemista enkä sitä, että pedofilian tulisi olla sallittua – ei kuitenkaan ratkaise mitään.