Ettei nyt vaan kukaan hyötyisi mitään
Edellisessä postauksessani kritisoin kampaamopalveluiden sukupuoliperusteista hinnoittelua, binääristä sukupuolijaottelua sekä palveluntarjoajien harrastamaa sukupuoliolettamista. Kirjoitus johti kommenttikentässä käytyyn keskusteluun sukupuolen itsemäärittelyoikeudesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi uimahallikäyttäytymiseen.
Nimimerkki amaootta kirjoitti: “Et taida tajuta, miten ihmiset oikeasti, ei siis kuplassasi, toimivat. Ihmiset tekevät tekoja, joista on heille etua. En näe mitenkään mahdottomana, että kun maksiimisi siitä, että ihminen saa itse päättää, mitä sukupuolta hän on, tulee voimaan, niin jotkut ihmiset käyttävät tilannetta hyväkseen. Ei kai siinä ole mitään kiistanalaista, että kaikki eivät ole kivoja ja kilttejä? Jos maksiimi on voimassa, niin uskon joidenkin ns. miesten menevän naisten puolelle uimahallissa ja joidenkin ns. miesten menevän naisten rukouspuolelle juutalaisissa ja islamilaisissa rukoukselle altitetuissa paikoissa.”
Jätän nyt huomiotta kummallisen ajatuksen oman sukupuolen “päättämisestä” jonkinlaisen hyödyn toivossa, sillä haluan nostaa esiin kommentin heteronormatiivisen ajattelun hassunkurisuuden.
Kommentoija kysyi minulta, kuinka ratkaisisin tilanteen olettamatta häiriökäyttäytyvän sukupuolta, mikäli edellä kuvailtu tilanne toteutuisi (eli mies menisi naistenosastolle hyöty mielessään). Vastaus on hyvin yksinkertainen. Tilanteeseen voi puuttua aivan samalla tavalla kuin jo nykyään tehdään, jos uimahallikävijä ahdistelee heille osoitetuissa pukutiloissa toista uimahallikävijää: puuttumalla ongelmalliseen käytökseen eikä kytkemällä sitä sukupuoleen. Omia “etujaan” kun voi yhtä lailla tavoitella myös muu kuin hetero, eivätkä kaikki homotkaan ole kivoja ja kilttejä.
Somessa kiersi eilen Ylen video, jossa kansanedustaja Susanna Koski kohtaa ihan oikean köyhän. Se olisikin oma postauksen aiheensa, mutta kyseisen videon kommenttikentässä törmäsin seuraavaan kommenttiin:
Lukuisia kertoja ruoka-apua jonottaneena voin vakuuttaa, ettei jonon tunnelma ole rehvakas “heh heh, täältä sitä vaan haetaan ilmaista ruokaa”-henkinen vaan ennemminkin hyvin nöyrä ja hiljainen.
Jaossa olevat elintarvikkeet ovat myös tavallisimmin niitä, jotka paremmin toimeentuleva väestö on jättänyt ostamatta – kuinka moni laatutietoinen kuluttaja sitten jonottaa parhaimmillaan tunteja pakkasessa saadakseen ilmaiseksi päiväysvanhaa leipää, kolhiintuneita vihanneksia tai esimerkiksi purkillisen viime joulun luumuhilloa?
Minun on hieman hankala uskoa näissä konteksteissa sanontaan “tilaisuus tekee varkaan”. En elä harhassa, etteivät ihmiset tekisi toisilleen julmia, kuvottavia asioita, mutten myöskään usko, että ihminen esimerkiksi raiskaa tai ahdistelee toista vain tilaisuuden sattuessa, jos ei ole aiemminkaan kokenut tarvetta alistaa ja tehdä väkivaltaa. Ne yksilöt, joilla tällaisia fantasioita on, toivottavasti joko hankkivat apua tai sitten mahdollistavat tilaisuuden itselleen joka tapauksessa, vaikken tietenkään toivo jälkimmäisen tapahtuvan.
En missään tapauksessa tarkoita rinnastaa seksuaalista häirintää kokeneiden tuskaa ja ruoka-avun jakamista asioina toisiinsa, vaan nimenomaan kommentoida tähän nostamieni kommenttien yhtenevää ajatuskulkua ja argumentteja.
Molemmissa kommenteissa kun pidetään heikommilla olevan ihmisryhmän tukemista/tunnustamista ongelmallisena, koska joku voi käyttää tilaisuutta hyväkseen. On siis ok, että yhden ryhmän alaspäin painamista jatketaan, koska joku sen ulkopuolinen, etuoikeutetummassa asemassa oleva voi mahdollisesti perseillä.
Tässä kirjoituksessa on otettu kaksi hyvin erilaista asiaa käsittelyyn. En ota kantaa nyt mitenkään näihin sukupuoliasioihin, vaan ihan muuhun.
1)Facebook-kommentti ei vaikuta kritisoivan ketään, joka menee leipäjonoon tai itse leivän jakamista. Kommentti kyseenalaistaa köyhyyden mittaamisen leipäjonon pituudella. Siinä ei vaikuteta sanovan, että olisi jotain väärin, kun ei köyhä jonottaa ruokaa, vaan että sellainen vääristää mielikuvaa köyhyydestä ja leipäjonoista. En ota kantaa onko kommentissa mitään järkeä.
2) “Ne yksilöt, joilla tällaisia fantasioita on, toivottavasti joko hankkivat apua tai sitten mahdollistavat tilaisuuden itselleen joka tapauksessa.” Kehotan, että tarkastelet asiaa hieman eri näkökulmasta. Päättelysi vaikuttaa intuitiivisesti pätevältä, mutten usko sen sitä välttämättä olevan. Vertaisin tätä kysymykseen, miten estetään itsemurhia. Intuitiivisesti tuntuisi siltä, että itsemurhan näennäinen vaikeuttaminen esimerkiksi käsiaseiden saamisen rajoittamisella ei toimisi, koska itsemurhaa aikova kyllä löytää jonkin muun keinon. NÄIN EI OLE! On tutkittua tietoa, että esim. kaasu-uunien väheneminen vähensi merkittävästi itsemurhia esimerkiksi Iso-Britanniassa. Luulen (en tiedä) että samanlaiset lainalaisuudet voivat päteä myös rikoksiin. Minä en tiedä, miten itselleen vahingollinen ihminen ajattelee. En tiedä myöskään miten muille vahingollinen ajattelee. Näistä asioista kannattaa hankkia mahdollisimman vankkaa tietoa.
Ja seksuaalista ahdisteluako estetään tällä perusteella paljonkin sillä, että vaikeutetaan transihmisten uimahallissa käyntiä? (“Transsukupuolinen” ei sentään lähtökohtaisesti ole synonyymi muille vahingolliselle ihmiselle yhtään sen enempää kuin syntymässään oikein mieheksi tai naiseksi määritelty ihminen…)
Todennäköisesti ei. (En väittänytkään niin) En koe otettaneeni kantaa sinänsä tähän yksittäiseen kysymykseen, vaan esittämääsi päättelyketjuun. Mielestäni se tukeutuu liikaa asioihin, jotka ovat intuitiivisilta, mutteivat Välttämättä totta. (En todellakaan ajattele transsukupuolisoa muille vahingollisina. Olen hyvin pahoillani, että kommentista sai sellaisen käsityksen. Tarkoitin muille vahingolllisella siis niitä ihmisiä, jotka kokevat tarvetta alistaa ja tehdä väkivaltaa. En yhdistä tätä ihmisryhmää siis mitenkään transihmisiin.)
Kirjoitat “Jos sitten kerran vielä: kukaan ei kiellä juuri sinua olemasta mies tai nainen. Koko sukupuolineutraaliuden idea on nimenomaan, että sukupuolta ei päätetä puolestasi eikä perustuen siihen miltä näytät. Sukupuoli ei myöskään ole sama kuin sukuelimet. Mikä tässä on niin vaikeaa?!”
Saattaa olla, etten ymmärrä, mutta jos ajatus on, ettei kukaan päätä sukupuolta puolestani, niin sitten kai minä päätän sen. Jos huomenna päätän olla vaikka mies ja menen muslimien miesten puolelle rukoilemaan ja heidän mielestään olen nainen näen tässä pienen ongelman. Mikä on ehdotuksesi sen ratkaisuksi?
Ratkaisuehdotukseni on, että lakkaat tekemästä pilkkaa asioista joista sinulla ei selkeästi ole mitään kokemusta tai ymmärrystä.
Mua kiinnostaisi tietää, kuinka moni valitsisi sukupuolekseen muunsukupuolisen, jos sukupuoli pitäisi valita itse. Kuinka moni oikeesti tuntee jotain vahvaa sukupuoli-identiteettiä? Mä en ainakaan tunne. En keksi, mikä muuttuisi huonompaan tai parempaan suuntaan, jos ympäristö luokittelisi mut mieheksi. Musta olisi kiva, jos tästäkin puhuttaisiin joskus. Että mistä sen tietää ja pitääkö se tietää, onko sillä väliä?
Identiteetti/loukkaantumispolitiikan intoujat eivät tajua, että vastapuoli tekee samaa; käypä kysymyssä paikallisilta juutalaisilta tai islamilaisilta oletko mies vai nainen. Vastaus tulee varmasti.