Hyvin- ja väärinjuhlijat – polttariperinteissä olisi päivityksen paikka

MTV uutisoi eilen Matias Heikkilän “nerokkaasta” Facebook-päivityksestä, jossa hän kuvailee naisten ja miesten järjestämien polttareiden eroavaisuuksia. Minun on aina ollut vaikea käsittää, että joku todella samaistuu näihin miehet ovat sellaisia ja naiset tällaisia -jaotteluihin, mutta Heikkilän päivityksen jakomäärien ja tykkäysten perusteella moni tuntuu allekirjoittavan sen. Binäärisyys- ja heteronormatiivisuusvaroitus!

Heikkilän mukaan miehet satsaavat polttareihin suuria summia ja tarjoutuvat joviaalisti maksamaan vähempituloisen osallistujan osuuden, kun taas naiset laskevat kuhunkin juhlijaan käytettyjä euroja jo alkujaan kitsaasta budjetista vielä hääpäivän koittaessa. Miesten polttareissa kaikilla on kivaa, kun taas naiset lähtevät kuudelta kotiin hoitamaan lasta ja valehtelevat illan olleen mukava. Oikeastaanhan puoliakaan osallistujista ei olisi alunperin pitänyt kutsuakaan.

Tietysti Heikkilän humoristiseksi tarkoitetusta tekstistä voisi tehdä päätelmän, että miehillä on naisia enemmän rahaa käytössään ja vähemmän huolta ja vastuuta siitä, kuinka lapsenhoito järjestetään. Jos nyt kuitenkin jätetään huomiotta se ja esimerkiksi tekstistä paistava oletus siitä, ettei naissukupuolisilla ole realistista käsitystä Suomen hintatasosta, jää aiheessa kiinnostamaan tiukassa istuva sukupuolijaottelu.

Nykyään avioliitot solmitaan keskimäärin vanhempana kuin ennen, ja useammalla on jo kontollaan niin sanottua elettyä elämää. On toki mahdollista, ettei “vastakkaisen sukupuolen” kanssa ole tullut juurikaan oltua tekemisissä ennen pyhän valan vannomista, mutta väittäisin, että moneen kaveriporukkaan kuuluu keskenään eri sukupuolta olevia henkilöitä. Kun polttareihin perinteisesti kutsutaan vain juhlakalun sukupuolta edustavia juhlijoita, tulee paikalle mahdollisesti pyydettyä esimerkiksi kaveripariskunnan vähemmän tuttu puolisko sen oman ystävän sijaan. Opitut mallit ylipäätään määrittelevät surullisen paljon sitä, keitä itsellemme merkityksellisiin hetkiin valitsemme mukaan.

Esimerkiksi: eräs parhaista ystävistäni meni naimisiin viime kesänä. Olemme olleet vuosia todella läheisiä ja myös esimerkiksi asuneet yhdessä. Siksi olin todella yllättynyt ja loukkaantunutkin, kun minua ei kutsuttu hänen polttareihinsa – varsinkin, kun hän oli itse saanut laatia kutsuvieraslistan.

Myöhemmin kyseinen ystäväni sanoi, ettei kutsunut minua, koska se olisi sukupuoleni takia voinut olla muulle polttariväelle kiusallista. Olen kuitenkin vuosien saatossa viettänyt samaisen kaveriporukan kesken iltaa lukuisia, lukuisia kertoja, eikä sukupuoleni ole koskaan ollut ongelma. Ongelma syntyikin nimenomaan omaksutusta mallista, jossa miehet juhlivat polttareita omassa ja naiset omassa porukassaan. Tämän myös ystäväni myönsi, ja oli pahoillaan opittuun kaavaan fakkiutuneista ajatuksistaan.

Nyt, jos ajattelet: “Mutta polttareita kuuluu viettää mies- ja naisporukoissa!”, kysy itseltäsi, miksi – miksi typeristä ja perusteettomista perinteistä pitäisi pitää kiinni?

Ehkä naisillakin olisi siellä polttareissa mukavampaa, jos osallistujat voisi kutsua sen mukaan, kenen kanssa oikeasti viihtyy. Ja tietysti jos voisi jäädä juhlimaan, koska joku muu ottaisi siitä lapsenhoidosta vastuun…