Kuka saa haluta – vammaisten kiusalliset seksuaalioikeudet
Vammainen ihminen ei halua seksiä. Vammaiset eivät harrasta seksiä. Kukaan ei halua vammaista seksuaalisesti. Näihin vääristyneisiin ja kerrassaan kummallisiin ajatuksiin törmäsin jatkuvasti suunnitellessani ja tehdessäni artikkelia vammaisten ihmisten oikeudesta seksuaalisuutensa toteuttamiseen. Jos joku ei vielä hoksannut: väittämät eivät siis pidä paikkaansa.
Vammaisten seksuaalioikeudet ovat yhteiskuntamme pinttyneimpiä tabuja – niistä ei juuri puhuta eikä niihin suhtautumiseen valmenneta alan koulutuksissa saati ohjata omaishoitajina toimivia perheenjäseniä. Vammaiset henkilöt eivät välttämättä edes itse tiedä oikeuksiaan, sillä he ovat yhtä ehdollistuneita seksuaalisuutensa kieltämiselle kuin muutkin. Harva vamma kuitenkaan vaikuttaa haluihin.
Liikuntarajoitteiselle ihmiselle seksissä avustamisen tarve voi tarkoittaa esimerkiksi dildon ojentamista pöytälaatikosta, seksivälineiden pesemistä tai seksiä harrastavien henkilöiden asettamista suotuisaan asentoon. Avustajan ei siis ole tarkoitus olla osa seksiä, vaan mahdollistaa se. Silti seksissä avustaminen on tällä hetkellä monelle henkilökohtaiselle avustajalle ehdoton ei. Osa pelkää hyväksikäyttösyytteitä, osaa ajatus inhottaa, osa voi jopa kokea pettävänsä kumppaniaan. Kun koulutusta asian kohtaamiseen ja sen ottamiseen yhtenä työtehtävistä ei yksinkertaisesti ole, jokainen joutuu tekemään omat linjanvetonsa. Asenteiden takia moni apua tarvitseva ei uskalla tai kehtaa pyytää sitä.
Kehitysvammaisilla tai autismin kirjon ihmisillä kyse on usein kehtaamista enemmän asioiden sanallistamisesta. Moni kommunikoi muuten kuin puhumalla, esimerkiksi kuvakortein. Suomen käytetyimmässä kommunikaatiokuvien kuvapankissa ”seksi” esitetään poskipusulla ja haikaralla, jolla on nokassaan vauvan sisältämä nyytti. Lähes kaikki seksuaalisuuteen liittyvät apukuvat ovat myös kieltäviä tai muuten negatiivisia. Siksi ei-puhuvien kanssa on haastavaa ottaa seksuaalisuus esiin ottaminen positiivisessa valossa. Tämä ei tarkoita, ettei asiaa olisi olemassa.
Tabut syntyvät ja elävät tietämättömyydestä ja sen aiheuttamista peloista. Vammaisten seksuaalisuuteen liittyvistä tabuista on päästävä eroon, ja avainasemassa siinä on hoitohenkilökunnan ja henkilökohtaisina avustajina toimivien omaisten koulutus. Myös vammaisille itselleen pitäisi olla ohjausta paitsi apuvälineiden käyttöön myös siihen, miten seksuaaliasioihin liittyvät toiveet ja tarpeet voi ottaa puheeksi avustajan kanssa. Ensimmäinen askel tabujen purkamiseen on se, että me alamme puhua ääneen myös kiusalliselta tuntuvista aiheista.
Eilen julkaistiin Sexpon ja Kynnys ry:n kustantama Avusta ja ohjaa seksissä turvallisesti -opas. Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös seksuaalisen hyvinvoinnin ja seksuaaliterveyden erikoiskuvasto, joka on suunniteltu yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa palvelemaan ihmisiä, joiden toimintakyky on rajoittunut ikääntymisen, sairauden tai vammaisuuden takia. Käytännössä se tarkoittaa helppokäyttöisiä seksileluja ja muita apuvälineitä. Kuvastoa voi noutaa Keltaisesta Ruususta sekä Creat Spacesta.
Suosittelen kaikkia tällä hetkellä toimintakykyisiäkin tutustumaan opuksiin ja aiheeseen, sillä jossain elämän vaiheessa se tulee koskettamaan meistä lähes jokaista.
Törmäsin kanssa artikkeliin paikallislehdessä ja olin positiivisesti yllättynyt siitä että juttu oli päässä k.o. lehteen. Teen itse työkseni vammaistyötä tällä hetkellä ja kokemusta on myös vanhustenhoidosta. Kaikilla heillä on monenlaisia tarpeita ja juurikin seksuaalisuus on asia josta vaietaan ja aihe jota vältellään. Nyt kun olen tehnyt vammaistyötä, jossa vammautunut täysijärkinen ihminen on uskaltanut puhua aiheesta niin se on avannut silmäni lopullisesti. Ei mun tarvii olla niinkun ne keski-ikäiset kolleegat ja tuomita ihmisiä erilaisista syistä. Ei mun tarvii kikattaa tai todeta että soosoo jos jollakulla seisoo tai käsi on housuissa. Miksi mun tarvis edes? Tää on äärimmäisen kiinnostava aihe ja luin tämän artikkelin asiakkaalleni, jonka silmät avautuivat myös, kun ymmärsi olevansa ihan normaali seksuaalisuutensa kanssa. Tajusi että hänelläkin todella on oikeuksia niiden asioiden suhteen ja avautui minulle tästä tabusta lisää. Eikä hän ole ensimmäinen joka on uskaltanut ottaa tämän aiheen keskusteluaiheeksi. Kaikille niistä vaan ei uskalla puhua, ettei leimata pervoksi tms.
Seksi kuuluu avioliittoon eikä aviovuoteeseen kuulu kolmansia osapuolia. Tätä näkemystä voi pilkata ja vähätellä, mutta kun siitä poiketaan, syntyy sekasotkua.
Seksi kuuluu myös vammaisten avioliittoon, jos he niin haluavat. Ja muutenkin juuri sinne, missä sitä halutaan milläkin kokoonpanolla harrastaa.