Kytkeytyykö äärioikeiston viha lapsettomuuteen?

Viimeisen vuorokauden aikana olen lukenut kaksi artikkelia, jotka ovat saaneet minut ymmärtämään itselleni tutuista aiheista uusia puolia. Helsingin Sanomissa julkaistu Heini Maksimaisen puheenvuoro toi uutta ajateltavaa lapsettomuus-aiheeseen; yleisesti puhutaan, että syntyvyys on Suomessa laskussa, koska uraa luovat, korkeakoulutetut naiset eivät enää tee lapsia. Lapsettomuudesta kirjaa kirjoittava Maksimainen toi kuitenkin esiin vielä suuremman lapsettomien ihmisten ryhmän, nimittäin kouluttautumattomat, usein työttömät tai ainakin pienituloiset miehet.

Selitys löytyy Maksimaisen mukaan kyseiselle ihmisryhmälle yleisestä ikisinkkuudesta, eli siitä, etteivät nämä miehet ole löytäneet pysyvää parisuhdetta, jolloin lapsetkin on jääneet hankkimatta. Vaikka lapsettomuus on yleisempää miehillä, tämä ei kosketa pelkästään heitä, vaan myös pienituloiset ja kouluttautumattomat naiset ovat jutun mukaan muita todennäköisemmin sinkkuja.

Tämä kaikki herätti monenlaisia ajatuksia. Toisaalta iloa siitä, että tasa-arvon eteen tehdyistä toimista (perhevapaa- ja päivähoitojärjestelmät) on todella ollut apua, sillä ne ovat muuttaneet naisten mahdollisuuksia perheen ja uran yhdistämiseen. Toisaalta surua siitä, että niin moni on kohdannut elämässään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, jotka ovat osaltaan aiheuttaneet sen elämäntilanteen, jossa he nyt tyytymättöminä elävät. Että tasa-arvon eteen tehdyt parannukset koskettavat vain osaa väestöstä, kun toiset saavat alusta saakka käteensä huonommat kortit.

Itse olen jossain näiden kahden yhteiskuntaluokan ja elämäntilanteen – siis koulutuksen, tulojen ja taustan puolesta – välissä mutta myös vapaaehtoisesti lapseton. En tarkoita puhua mistään ihmisryhmistä alentuvaan sävyyn, vaan käsittelen aihetta näiden tilastojen ja kirjoitusten kautta siksi, ettei se ainakaan toistaiseksi kosketa minua henkilökohtaisesti.

Kirjoituksen alussa puhuin kahdesta ajatuksia herättäneestä artikkelista, ja niistä toinen on Ylen juttu Ravintola Kaisaniemen tiloissa viikko sitten järjestetystä äärioikeiston kokoontumisesta. Ylen toimittaja oli jutun mukaan hankkiutunut seuraamaan tilaisuutta esiintymällä turistina, sillä tapahtuman luonteesta ja sisällöstä ei kerrottu etu- eikä oikein jälkikäteenkään oikeistoliikkeen ulkopuolisille. Voisin kirjoittaa siitä, miten kuvottavaa on antaa tilaa tällaiselle tapahtumalle ja rasistiselle puheelle, mutta tällä kertaa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea jutun loppuun:

“Bruttokansantuotteesta tai vaihtotaseesta ei illan aikana puhuta. Rotu ja syntyvyys kiinnostavat enemmän. Naisetkin.

– Naiset nähdään vaihtoehtoisen oikeiston piirissä enemmän taipuvaisina vasemmistoon ja monikulttuurillisuuteen, mikä tekee heistä epäillyttäviä, Hawley sanoo.

Professorin mukaan feminismiä vastustetaan, koska se on vienyt naiset työelämään ja osaltaan laskenut syntyvyyttä. Valkoinen rotu on vaarassa.

Olen ollut siinä uskossa, että feminismiä vastustetaan “roturealistien” piireissä sen takia, että me feministit ajamme kaikille yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Ilmeisesti isoimpana ongelmana onkin, että pilaamme mahdollisuudet valkoisen rodun ylivallan säilymiseen.

Mieleni ei voi olla laskematta näiden kahden edellä kuvailemieni artikkelien synnyttämiä havaintoja yksiin. Onko siis niin, että feminismi uhkaa rasistien alitajunnassa heidän omia mahdollisuuksiaan lisääntymiseen? Jos näin on, on tietysti ymmärrettävää, että meidät koetaan uhaksi – monelle perheen perustaminen kun on varmasti todella tärkeä tavoite, jonka saavuttamatta jääminen on pelottava ajatus.

Nyt kun kerran on tutkittua tietoa siitä, ettei syntyvyyden väheneminen olekaan synnyttämästä kieltäytyvien feministien syytä, on muillekin hyvä hetki tarkastella asiaa uudesta vinkkelistä. Kun ratkaisu molempiin ongelmiin (rasismiin sekä lapsettomuuteen) tuntuu olevan ainakin jossain määrin sama, eli koulutus ja tiedon lisääminen, voisimme kaikki miettiä, mitä voisimme tehdä, jotta useampi mies (ja toki nainenkin) jatkaisi opiskeluja vielä peruskoulun jälkeen. Näyttää nimittäin siltä, että äärioikeistolaisten syvästi halveksimat feministit ja punavihreät ovat niitä ainoita, jotka oikeasti pyrkivät Suomessa edistämään pienituloisten asemaa ja luokkaerojen kaventumista.

Otsikossa esittämäni kysymys todella on vain kysymys, sillä en voi mitenkään varmaksi sanoa, kuuluuko näihin kahteen ihmisryhmään (äärioikeistolaiset ja lapsettomat) samoja ihmisiä. Toivon lähinnä avaavani keskustelua aiheesta.