Jari Tervon kolumni sunnuntain (25.8.) Helsingin Sanomissa oli sen verran sakeaa huttua, että toiveikkaasti palasin sen luettuani erikseen tarkistamaan, oliko se kuitenkin julkaistu pakinana. Ei ollut.

Tervo kirjoittaa isoäidistään, joka eli nuukasti (eli samoin kuin sukupolvensa edustajat Suomessa keskimäärin muutenkin); marjat poimittiin metsästä, hillottiin tai mehustettiin, sienet säilöttiin ja vaatteita parsittiin. Autoa ei koskaan hankittu, ja lentomatkankin isoäiti teki vain pari kertaa elämässään. “Elämäntavastaan isoäidilleni tyrkytettäisiin nykypäivänä kosolti somesydämiä, ellei tämä ilmastorikollinen olisi sortunut synnyttämään neljää lasta”, Tervo kirjoittaa.

Kolumnin on provosoinut Lundin yliopiston tutkimus, jossa ylivoimaisesti tehokkaimmaksi ilmastoteoksi nimetään lapsiluvun pienentäminen. Tämäkös oletettavasti itse synnyttämään kykenemätöntä Tervoa kismittää. Hän omistaa kokonaisen kappaleen kolumnistaan purnatakseen siitä, ettei jälkeläisen tuottamaa hiilijalanjälkeä voi laskea ikuisesti vanhempien syyksi. Ilmeisesti tämä riittää hänen mielestään puoltamaan jälkeläisten hankkimista (ja ennen kun riemastutte tästä lauseesta liikaa, lukekaa ihmeessä teksti loppuun – toisin kuin Tervo, en halua puuttua kenenkään muun lisääntymiseen tai lisääntymättömyyteen tai syyllistää ketään kummastakaan valinnasta).

Oli ihmisestä koituva kuormitus ilmakehälle kuitenkin sitten yksilön itsensä tai hänet maailmaan puskeneen syy, lopputulos on sama: ihmiset yksinkertaisesti haaskaavat luonnonvaroja enemmän kuin olisi varaa. Tutkimustuloksessa ei siis ole kyse syyllisestä vain seurauksesta, mutta eiköhän tästäkin valkoinen, lisääntymisoikeudellinen heteromiesoletettu syyllisty. “Jotkut käyttänevät tutkimuksen puutteista huolimatta sitä yhtenä perusteena marttyyrimaiselle päätökselle pelastaa maailma henkilökohtaisella lisääntymättömyydellä”, Tervo otaksuu.

Kyllä, luitte oikein. Jo lisääntynyt, itse luultavasti synnyttämään kykenemätön ihminen on tosiaan saanut noin 3000 merkkiä valtakunnan merkittävimmästä sanomalehdestä marttyyrimaiselle ulostulolleen siitä, että joku muu saattaa henkilökohtaisena marttyyrivalintana olla tekemättä lapsia (tai hankkia vähemmän lapsia kuin muuten ehkä olisi hankkinut). Vaikka Tervo puhuu itsekin henkilökohtaisesta valinnasta, kertoo hän kuitenkin yleispätevänä totuutena lasten tuovan onnen ja yleensä tekevän vanhemmistaan parempia ihmisiä. Kaikki eivät kuitenkaan saa onnea samoista asioista, ja paremmaksi ihmiseksi voi ja ehkä kannattaakin pyrkiä myös muilla tavoin kuin lisääntymällä. Itse uskon vakaasti, että omaa onnea ja omatuntoa ei kannata rakentaa liiaksi muiden varaan, mutta jokainen tavallaan.

“Jälkipolvet” eivät välttämättä tarkoita juuri minun lihaani ja vertani.

“Väestöräjähdystä ei hillitä henkilökohtaisilla päätöksillä”, Tervo väittää: “Se vaatii politiikkapäätöksiä.” Ilmeisesti olisi siis ihan ok, jos valtio kieltäisi meikäläistä lisääntymästä, mutta itsenäisesti en vastaavaa ratkaisua saa tehdä, koska henkilökohtaisena valintana sillä ei ole merkitystä. Se on toki totta, että monet eivät ole valmiita muuttamaan ajatusmallejaan ilman erillistä ohjausta ja pakotetta, mutta ei silti kannata hermostua meistä, joilla siihen on myös henkilökohtaista halua.

Jokainen syntymätön lapsi on joka tapauksessa pois kokonaisväestömäärän kasvamisesta. Jos puhutaan ihmispopulaatiosta, ei puhuta eri etnisyyksistä ja sitä myöten siitä, tarvitseeko esimerkiksi juuri minun sukujuurieni jatkua. Suomalaisen ihmisen kokonaishiilijalanjälki on kehitysmaassa asuvaa ihmistä huomattavasti suurempi, joten yhden suomalaislapsen syntymättömyys kompensoi paria vähemmässä yltäkylläisyydessä elävää lasta – jos näin haluaa ajatella.

Tervo maalailee vitsikkäästi muistokirjoitusta ihmisistä, jotka halusivat säilyttää elinkelpoisen maapallon jälkipolville jättämällä lapset tekemättä, ja pitää ajatusta selkeästi ristiriitaisena.

Kai se täytyy siis erikseen vääntää rautalangasta: “Jälkipolvet” eivät välttämättä tarkoita juuri minun lihaani ja vertani. Jos haluan jättää jälkeeni elinkelpoisen maapallon myös tuleville sukupolville, toivon sitä myös muille kuin omille verenperillisilleni. Kun ongelma tällä hetkellä on liikakansoitus, ei aivan hetkeen olla Tervon huolehtimassa tilanteessa, että tallaileeko Telluksella ihmisiä enää ollenkaan.

Ja sitten toinen itsestäänselvyys: moni tekee ja toivoo tällä hetkellä ratkaisuja maapallon elinvoimaisena säilymisen, ei niinkään ihmispopulaation säilymisen vuoksi. Luonnollisesti ensimmäinen johtaa toisen mahdollisuuksien paranemiseen. Tämä on hieman kauaskantoisempaa ajattelua kuin omasta sukulinjasta huolehtiminen, mutta jos oikein pinnistää, saattaa huomata sen loogisuuden.

Kaikki eivät myöskään halua lapsia, eikä se, että oma ratkaisu on samalla ilmastoteko, luultavasti haittaa ketään. Tai ainakin syvästi toivon, ettei kukaan lapsia haluamaton nyt rupea lisääntymään ihan siitä ilosta, että siihen on oikeus ja jotta jotakuta maailmanparantajaa saattaisi potentiaalisesti ärsyttää.

Tällöin oltaisiin tilanteessa, jossa voisin kokea vanhemmuuden onnen synnyttämättä lisää lapsia maailmaan. Miksi tällainen vaihtoehto ei tule synnytystalkoopäissään olevien mieleen?

Minulla ei ole mitään intressejä puuttua kenenkään lisääntymisratkaisuihin, ja voin helposti ymmärtää, miksi moni haluaa lapsia. Itse en usko haluavani, mutta jos haluaisinkin, pyrkisin ensisijaisesti adoptoimaan jo valmiiksi syntyneen, kotia vailla olevan lapsen. Tällöin oltaisiin tilanteessa, jossa voisin kokea vanhemmuuden onnen synnyttämättä lisää ihmisiä maailmaan. Miksi tällainen vaihtoehto ei tule synnytystalkoopäissään olevien mieleen?

Siksi, että oikeastihan Tervon kolumnissa on kyse omien geenien tyrehtymisen pelosta, ei niinkään huolesta ihmiskunnan katoa kohtaan. Maapallon tai edes ihmisrodun tulevaisuudessa ei kuitenkaan ole kyse Jari Tervosta, Hanna Rädystä tai yhdestäkään muusta eittämättä jaloperimäisestä yksilöstä.

PS. Hyvä kuitenkin Jari Tervon isoäiti! Omavaraisuus ja ekologinen elämäntapa ovat hienoja päämääriä meille kaikille, vaikkemme siinä yhtä hyvin tai helposti nyky-yhteiskunnassa enää onnistuisikaan. Tehdään kaikki parhaamme!