Suomalainen pilkkaa kriisissä olevia nuoria ja puolustaa henkeen ja vereen oikeuttaan kidutetuista eläimistä hyötymiseen, koska ei halua luopua etuoikeuksistaan

En ole töiltäni ehtinyt päivittämään blogia, ja kieltämättä olen myös ollut melkoisen uutisahdistuksen vallassa. Vaikka megalomaaniselle ahdistukselle olisi uutisaiheiden puolesta syytä meistä ihan jokaisella, viimeaikainen ahdistukseni on liittynyt vahvasti myös uutismedioihin ja niiden uutisiin reagoiviin ihmisiin.

Hesari kieltäytyi julkaisemasta Oikeutta eläimille -järjestön mainosta, joka kritisoi häkkikanojen munia myyvää S-ryhmää: “Tammikuun lopulla hyllytetyssä mainoksessa näytettiin todellista kuvaa häkkikanalasta sijoitettuna päivittäistavarakaupan hyllyyn. Kyseessä oli järjestön lehdeltä ostama mainossivu, joka rahoitettiin järjestön kannattajilta keräämillä lahjoituksilla. Yhdistyksen tavoitteena oli tuottaa ilmoitus, jossa yhdistyisivät eläintuotannon arki­todellisuus ja kuluttajien kulutus­tottumukset”, Jarkko Kumpulainen kirjoittaa Voimassa.

Lehdellä tietysti on oikeus valita sisältönsä, ja sen kannattaakin tutkailla myös julkaisemiaan mainoksia kriittisesti. Tätä kriittistä tutkailua ei valitettavasti oltu harrastettu kolmen päivän takaisen Helsingin Sanomien kannessa, jossa “komeili” Suomen turkistarhaajien sivun kokoinen mainos. Mainoksessa tarhaeläinten oloja verrattiin lemmikkieläinten, kuten marsujen oloihin. Mitä nyt esimerkiksi sellaisista sivuseikoista, että kotieläimillä on yleensä häkeissään esimerkiksi tassuille sopiva kiinteä pohja, puuhasteltavaa, pesäkoloja ja kuivikemateriaalia, kun taas tarhaeläimet repivät tassunsa verkopohjiin vailla mitään virikkeitä.

Melkein yhtä paljon, kuin Hesarin absurdi päätös julkaista Suomen turkistarhaajien valheellinen mainos, järkytti ihmisten reaktio tätä linjanvetoa kritisoineita kohtaan. Ainakin vihreiden poliitikkojen aihetta koskevat sosiaalisen median ulostulot saivat osakseen ivaa ja vihaa.

Ihmiset siis todella pilkkasivat niitä, jotka erehtyivät huomauttamaan turhistarhauksen epäeettisyydestä ja kohdistivat huomionsa tähän räikeään vastakkainasetteluun kahden eri mielikuvamainoksen välillä, koska eläinoikeuksia puolustava Oikeutta eläimille on luonnollisesti pyrkimyksissään paha.

Kriittistä tutkailua olisi sivuilleen kaivannut myös Keskisuomalainen.

Pari päivää sitten lehti julkaisi kristillisdemokraattien ehdokkaan Tapio Puolimatkan vaalimainoksen, jossa kasvatustieteen professori paitsi hyökkää ihmisoikeus- ja tasa-arvotyötä tekevien järjestöjen kimppuun myös esimerkiksi puhuu valheellisesti sukupuolenvaihdosta sen korjaamisen sijaan. Puolimatkan mainos on vaarallinen, sillä se pyrkii pelottelemaan nimenomaan lastensa hyvinvoinnista huolestuneita vanhempia – translapset ja -nuoret kun usein voivat cis-sukupuolisia ikätovereitaan huonommin jo muutenkin.

Kun mediat vihdoin ovat heränneet kirjoittamaan translain ongelmista ja tuoneet esiin esimerkiksi muunsukupuolisten kokemuksia, täyttyvät keskustelupalstat ja uutisten kommenttiosuudet ihmisten vihalla ja pilkalla. Setasta on tehty kansan syvien rivien silmissä pelottava terroristijärjestö, joka yrittää muuttaa kaikki normaalit kansalaiset ei-ainakaan-tytöiksi tai ei-ainakaan-pojiksi.

Pelottavien sukupuoliasioiden lisäksi mediat ovat onneksi heränneet myös ilmastonmuutokseen. Aihetta on pidetty pinnalla ainakin Ylen toimesta, joka on raportoinut muun muassa nykymenoa eduskuntatalon edessä kritisoivista nuorista. Kansalaisten tietoisuuteen on tuotu paljon vaihtoehtoja kestävämpien valintojen tekemiseen ja myös tutkittua tietoa näiden valintojen tueksi.

Vaan miten reagoivat lukijat? Ainakin sosiaalisen median perusteella nauravat tulevaisuutensa puolesta pelkääville nuorille, pilkkaavat heitä julmasti ja syyttävät Yleä vihervasemmiston äänitorvena toimimisesta – eli kieltävät ongelman. Kun joku rohkea nuori ihminen kertoo omilla kasvoillaan eettisesti kestävämmistä valinnoistaan, ovat aikuiset ihmiset teilaamassa tätä joukolla: kyllä maailma nyt pelastuu, kun tuo ei osta muovipussia vaan prosessoitua nyhtökauraa!

Tässä kaikessa on tietysti kyse pelosta, mitä varmaan pitäisi yrittää ymmärtää.

Ihmiset pelkäävät muutoksia ja yltäkylläisyydestä luopumista niin paljon, että ovat ennemmin valmiita kiusaamaan toivottomasta tulevaisuudenkuvasta huolestuneita tai sukupuolensa takia syrjityssä asemassa olevia nuoria. He hyökkäävät joukolla niiden kimppuun, jotka puolustavat heikompia, koska pelkäävät että omiin kulutustottumuksiin tai luutuneisiin asenteisiin tulisi tehdä päivityksiä.

Saavutetuista eduista luopuminen on toki vaikeaa meille kaikille. Myös maailman muuttuminen voi olla pelottavaa, vaikka se muuttuisi parempaan suuntaan. Jos et siis itse pysty skarppaamaan muuten, niin yksi askel parempaan olisi ainakin olla hyökkäämättä niitä kohtaan, jotka edes yrittävät.