Rivien välistä
Rivien välistä

Sofi Oksanen vastaan Bazar, II osa – Kaikki ilmoittautuivat voittajiksi

Bazarin ja Sofi Oksasen oikeudenkäynti sai vihdoin ratkaisunsa tai ainakin saavutti välietapin, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Oksasen maksamaan 35 000 euron korvauksen ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut niin sanotussa Ranskalaisen päärynän tapauksessa. Bazar siis voitti. Samalla puitiin myös Oksasen aiempien romaanien pohjoismaisia oikeuksia, joiden osalta Oksanen puolestaan voitti.

Yleiseltä kannalta kiinnostava on juttu, jonka Oksanen hävisi. Karkeistaen tarina eteni niin, että Sofi ja Bazar olivat tehneet sopimuksen Ranskalainen päärynä -nimisestä teoksesta, jota ei ollut vielä olemassa. Oksanen alkoi kuitenkin kirjoittaa toista romaania eli Puhdistusta toiselle kustantajalle ja jätti lopulta Ranskalaisen päärynän tekemättä. Käräjäoikeus katsoi, että mikäli tekijä ”omasta tahdostaan ryhtyy kirjoittamaan muita teoksia kuin kustannussopimuksessa sovittua seurauksin, että kustantajalle luovutettu oikeus menettää arvonsa, kustantajalla on oikeus vaatia tekijältä vahingonkorvausta”.

Keskimääräisen kirjailijan näkökulmasta tämä kuulostaa aavistuksen pelottavalta: kirjailija joutuu maksamaan korvauksia kirjasta jota ei edes ole olemassa. Uskaltaako enää koskaan kirjoittaa nimeään kustannussopimukseen?

Mutta aivan näin asia ei sentään mene, ja sopimuksen voi jatkossakin tehdä levollisin mielin, kunhan lukee mitä paperissa lukee. Melko varmasti voi sanoa, että Suomessa kukaan muu kuin Sofi Oksanen ei tällaiseen tilanteeseen joudu.

Sofi Oksanen on poikkeuksellinen kirjailija, ja myös kiistan kohteena ollut sopimus oli melko poikkeuksellinen, vaikka se oli tehty jo ennen Puhdistuksen menestystä. Sopimuksessa on muutama erityispiirre, jotka kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin ahdistuu kustannussopimuksista joita on ehkä itse tullut allekirjoittaneeksi.

Poikkeuksellista on ensinnäkin se, että sopimus oli tehty ennen kuin käsikirjoitusta oli olemassakaan. Perustapauksessa sopimus tehdään vasta kun käsikirjoitus on valmis tai ainakin niin pitkällä, että voidaan lyödä julkaisuaikataulu lukkoon. Moni kirjailija ei missään tapauksessa edes suostu tekemään sopimusta ennen kuin käsikirjoitus on valmis.

Toiseksi sopimus ei ollut vain yleisesti seuraavasta romaanista, kuten kustannussopimukset usein ovat, vaan siihen oli tiettävästi kirjattu synopsista tulevasta teoksesta, jonka ilmeisesti oli tarkoitus käsitellä fetissejä. On siis alusta asti ollut päivänselvää, että Ranskalainen päärynä on eri teos kuin Puhdistus.

Kolmanneksi sopimus oli epätavallinen myös siksi, että se oli verraten arvokas. Oksaselle oli luvassa todella mojova ennakko teoksen valmistuttua, ja sopimukseen oli epätavanomaisesti kirjattu tukeva markkinointibudjetti kirjalle.

Ennakkoon tuntui siltä, että oli oikeuden ratkaisu mikä hyvänsä, tämä tulee mullistamaan koko alan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että ratkaisu oli itse asiassa varsin johdonmukainen. Oksanen ja Bazar olivat tehneet sopimuksen ja Oksanen rikkoi sen.

Oikeus laski myös korvaussumman oikeanoloisesti perustaessaan määrän Oksasen kahteen edelliseen kirjaan eikä seuraavaan eli Puhdistukseen, jonka myyntiin Bazar oli alkuperäiset tähtitieteelliset vaatimuksensa perustanut.

Sopimukseen olisi varmaankin kannattanut kirjata paremmin, mitä tapahtuu, jos sopimus purkautuu tai jonkinlainen deadline käsikirjoitukselle, mutta ne eivät olisi muuttaneet perusasiaa: oikeudessa riidellään koska henkilösuhteet ovat tulehtuneet.

Kirjailijan ja kustantajan välinen suhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Siihen se perustuu myös jatkossa. On selvää, että sopimuksia kirjoitetaan ja luetaan tästedes hieman tarkemmin, mutta perusperiaatteet tuskin muuttuvat. Luottamuksen ja yhteistyökyvyn on pysyttävä tai yhteistyö päättyy. Kannattaa katsoa, että sopimuksessa on määritelty mitä silloin tapahtuu.

Olen viime vuosina tullut perustaneeksi pari yritystä, ja perustamissopimusten yhteydessä olen saanut ohjeen, että laadi sopimus, joka toimii myös siinä tapauksessa, että neuvottelupöydässä on miljoona. Sopimuksia tehtäessä ollaan yleensä kavereita, mutta ihmiset tuppaavat muuttumaan kun peliin tulevat suuret rahasummat. Tämän pitäisi olla itsestäänselvää myös kustannussopimusten yhteydessä, mutta se ei ole.

Kaikkein hämmästyttävin piirre koko oikeudenkäynnissä lienee kuitenkin sen onnellinen lopputulos: kaikki ovat julistautuneet voittajiksi. Oksanen twiittasi voittaneensa Ranskalaisen päärynän tapauksen 97-prosenttisesti, ja Bazarin edustajat olivat myös varsin tyytyväisiä. Ja kuten oikeudenkäynneissä aina, varmoja voittajia olivat juristit: oikeudenkäyntikuluja tuomittiin maksettavaksi yhteensä 30 000 euroa.

 mtv3.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *