Ihminen on syönyt hyönteisiä kautta historian. Viime syyskuusta lähtien niiden kasvattaminen ja myynti elintarvikkeena on myös Suomessa sallittua. Sille on hieno nimikin: entomofagia on hyönteisten käyttöä ihmisen ruokana.
Markkinoille tupataan leipiä ja keittoja, joissa on jauhettuja heinäsirkkoja. Yhdessä sirkkaleivässä on 70 sirkkaa. Sain asiasta raivareita kunnes luin, että hyönteiset teurastetaan pakastamalla, jolloin ne vaipuvat ensin horrokseen ennen kuolemistaan. Sitä ennen näin silmissäni tyypin, joka pudotteli eläviä heinäsirkkoja tehosekoittimeen.

Hyönteisruoan käyttöä perustellaan ekologisilla syillä: se säästää luonnonvaroja, sillä hyönteisten kasvatukseen kuluu vain vähän tilaa, rehua ja vettä. Sirkat tarvitsevat yhden proteiinikilon tuottamiseen noin 2 000 kertaa vähemmän vettä kuin nautakarja ja aiheuttavat vain noin sadasosan naudan ilmastopäästöistä. Proteiinin lisäksi sirkat sisältävät hyviä rasvahappoja, kalsiumia, rautaa ja B12-vitamiinia.
Maailmanlaajuisesti yli kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä ravintonaan. Syötäviä perhoslajeja tunnetaan yli 200 ja sirkoista syötäviä lajeja on yli 60. Muita herkkuja ovat muun muassa termiitit, kovakuoriaiset, torakat, kummitussirkat, sääsket, kärpäset, luteet, kirvat, ampiaiset ja muurahaiset sekä niiden toukat. Pula-ajalla Suomessa popsittiin muurahaisten munia.
Sirkkainvaasion jälkeen seuraavaksi Suomen valtaa todennäköisesti jauhomato. Se tuottaa korkealaatuista proteiinia, joka soveltuu ihmisravinnoksi. Jauhomadoista tulee uusi nyhtökaura, koska niillä voi korvata jauhelihan monessa arkiruoassa.
Söin sirkkoja. Ne maistuivat kuivalta ruoholta, olivat teräviä ja niiden raajat jäivät pistelemään pitkäksi aikaa kurkkuun. Sanotaan, että ihmisen pitää kokeilla 15–20 kertaa uutta ruokaa, ennen kuin lopettaa sen hylkimisen. En valitettavasti näe itseäni kakomassa sirkkojen raajoja tulevaisuudessakaan enkä myöskään kokenut niiden pähkinäistä makua. Todennäköisesti aloitin sirkkojen syönnin väärällä tuotteella.

Netissä alkaa olla jo paljon hyönteisruokaohjeita. Jauhomato-makaronilaatikko kuulostaa juuri siltä, että 12-vuotiaani kääntyisi keittiön ovella ympäri (tai sitten se istuisi syömään, koska se on poika, ja pojat on tehty etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista).
Hyönteisruokia käsittelevällä nettisivustolla kerrotaan, että ”eläviä tai pakastettuja jauhomatoja saa eläintarvikekaupoista. Ennen syömistä matoja tulee pitää pari päivää vehnäjauhoissa, jotta ne puhdistavat itsensä. Eläviä jauhomatoja voi syödä vaikka sellaisenaan, mutta itsekseen kuolleet toukat kannattaa heittää pois.”
Oikeasti? Haluan nähdä ihmisen, joka syö elokuvateatterissa pussillisen eläviä jauhomatoja karkkipussin sijaan.

Trendejä tulee ja trendejä menee, ja hyönteisruoka todennäköisesti tuli jäädäkseen, sillä maapallo tuhoutuu, jos suomalaiset eivät syö paahtoleipää heinäsirkoilla. Mutta en edelleenkään näe järkeä siinä, miksi ostaisin ötököillä höystetyn leivän, kun en ole sitä ennenkään kaivannut. Mikä tarve on niin voimakas, että äkkiä on vain saatava ruokapöytään niveljalkaisten pääjaksoon kuuluvia tuotteita?
Tulevaisuudessa tämäkään vitsi ei ole enää vitsi: ”Tarjoilija. Keitossani on kärpänen.”