Tuomas Enbuske: Pääministeri Sipilä, lopeta marina!

Kuusi entistä pääministeriä sekä nykyinen Sipilä kertoivat viikonlopun Hesarissa duunistaan. Marko Junkkarin juttu oli ansiokas, ja se kertoi mielenkiintoisia taustoja pääministerin työstä.
Mutta mutta! Heti kun pääministerit pääsivät puhumaan työstään, alkoi itsesääli ja median syyttäminen. Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia. Turha pilkata Paavo Väyrystä, kun johtavien poliitikkojemmekin sisällä asuu pohjoissuomalaista äitiäkin pahempi marttyyri.

Pääministerin työ on kuulemma ”maan vaikein työ”, josta ”selviytyminen on tehty lähes mahdottomaksi”. Tältä se varmasti eliitistä tuntuu. Jos homma on niin hirvittävää, miksi sinne on tunkua huomattavasti enemmän kuin paikkoja on tarjolla? Ihmiset ovat valmiita tekemään mitä tahansa saadakseen pääministerin paikan. Kättelemään mummoja käsidesi taskussaan ja nyökkäilemään loputtomasti tekohymy naamalla rasisteille ja muille ääliöille.

Harva kehtaa myöntää, että valta on äärimmäisen kiihottavaa. Kaikessa on kyse seksistä, paitsi seksissä on kyse vallasta. On olemassa purkitettua valtaa eli rahaa. Poliittinen valta on vielä absoluuttisempaa. Se on valtaa alamaisiin, oikeutta päättää näiden elämästä, veroista, terveydenhuollosta, elämästä ja kuolemasta, siitä, kenen kanssa alamaiset saavat paneskella ja mennä naimisiin. Pääministeri Sipilä vastustaa homoliittoja. Hänellä on siis ollut oikeus sanoa, että lesbo- ja homoystäväni eivät saisi mennä naimisiin.
Pääministeri saa myös sellaista, mitä edes rahalla ei saa. Suomenkin pääministerin takia on suljettu vaikka New Yorkin tärkein katu pahimpaan ruuhka-aikaan. Ja se, joka väittää, ettei edes salaa nauttisi tuosta, antaa yliminänsä puhua rehellisyyden sijaan.
Silti pääministerin homma on muka paskaduuni. Ei ole. Voin nimetä huomattavasti hankalampia duuneja. En usko, että yksikään pääministeri vaihtaisi sitä esimerkiksi huoran hommaan. En väitä, että kaikki prostituoidut olisivat uhreja. Varmasti moni nauttiikin työstään. Silti asiakkaan odottaminen kadunkulmassa ei varmasti ole mukavaa.
Onko pääministerin homma vaikeampaa kuin ylityöllistetyillä sosiaalityöntekijöillä, YT-neuvotteluja odottavilla teollisuustyöntekijöillä tai velkahelvetissä elävillä, isoja riskejä ottavilla yrittäjillä?
Pääministerin hommasta puuttuu epävarmuus. Pahin skenaario on, ettei tule uudelleen valituksi. Jokainen haastateltu ex-pääministeri on päätynyt uransa jälkeen hyväpalkkaiseen suojatyöpaikkaan. Jos homma alkaa ahdistaa tai siitä saa potkut, puoluetoverit pelastavat aina.

Uskon, että jokainen jokaisella alalla on sitä mieltä, että juuri hänen hommaansa ei arvosteta tarpeeksi. Tämä johtuu siitä, että otamme annettuna, että kaikki vain toimii. Kun diplomi-insinööri suunnittelee loistavasti toimivan padon, emme joka päivä ihastele, kuinka hieno pato se on. Sen toiminta on itsestäänselvää. Sama fiilis on myös poliitikoilla. Se ei silti ole lähelläkään Suomen hankalimpia hommia.
Median syytteleminen on turhaa. Suomessa politiikan toimittaminen on hyvin kilttiä verrattuna angloamerikkalaiseen maailmaan tai Saksaan. Suomi on pelkureiden ja mielistelijöiden maa. Kun olen kirjoittanut kriittisesti tasavallan presidentti Niinistöstä, olen saanut kuulla monelta toimittajalta, että ”eikö pelota?” ”Nyt et varmaan saa kutsua Linnaan.” Ikään kuin vallan mielistely olisi toimittajan tehtävä. Toimittaja on vastuussa vain lukijoilleen ja kuulijoilleen. Elän mieluummin maassa, jossa poliitikot pelkäävät mediaa kuin maassa, jossa poliitikot rakastavat sitä.
Jos nykyiset pääministerimme eivät kestä kritiikkiä ja stressiä, kuinka he pärjäisivät oikeassa kriisitilanteessa? Veikkaan, että esimerkiksi Edwin Linkomies pitäisi Juha Sipilän hommaa erittäin leppoisana.

Lue myös:

Innovatiivisen miljonäärin Olavi Kärkkäisen luomus Lunawood roihuaa – lue tarina yrityksen taustalla