Kari Väänänen: Narsistit hallitsevat manipuloimisen taidon

Mustanaamion lailla he kulkevat keskuudessamme, emmekä me tunnista heitä. He ovat hurmaavia ja hymyilevät aina valokuvissa muita enemmän. He ovat sosiaalisesti taitavia ja hallitsevat manipuloimisen taidon, jolla hallita muita. He katsovat sinua rohkeasti silmiin antaakseen luotettavan vaikutuksen, mutta heidän silmistään puuttuu lämpö ja tunne. He aiheuttavat ympäristössään valtavaa tuhoa. He ovat narsisteja.

Tarun Narkissos rakastui omaan kuvajaiseensa niin, että lopulta kuihtui hengiltä lähteen äärelle. Nykyajan narsistit sen sijaan tuntuvat porskuttavan varsin voimallisesti. Heitä on erityisen runsaasti politiikan ja rahamaailman huipulla. Jo 1980-luvulla tehtiin tutkimus Wall Streetin meklareista ja tulos oli, että noin 80 prosenttia heistä voitiin luokitella enemmän tai vähemmän psykopaateiksi. Narsismi on tullut vasta 2000-luvulla vakiintuneeksi nimitykseksi tälle sairaudelle. Joskus käytetään myös termiä psykopaatti tai sosiopaatti.
Olipa termi mikä tahansa, nämä ihmiset ovat suuri vaara ympäristölleen. He eivät välitä tekojensa seurauksista eivätkä muille aiheuttamastaan kärsimyksestä. Vain he itse ovat tärkeitä.

Kun historian hämärissä ihminen lopetti vaeltamisen, asettui paikalleen ja aloitti maanviljelyn ja karjanhoidon, hänelle alkoi kertyä ylijäämää. Kumma kyllä, tämä ylijäämä alkoi kasaantua yhä enemmän yksille ja samoille yksilöille. Yleensä he olivat itsensä päälliköiksi nostaneita miehiä, jotka fyysisellä tai henkisellä voimallaan haalivat vallan itselleen ja ­keräsivät siinä samalla ylijäämät taskuihinsa.
Siitä alkoi pääomien kasaantuminen ja kasvu. Vertaa Wall Street.
Kuitenkin narsismi on paljon laajemmalle levinnyt ilmiö kuin investointipankkiirien ahne seurakunta.

Heitä on ensin vaikea havaita työyhteisössä. He ovat miellyttäviä, itseään vaivihkaa tykö tekeviä, mutta vähätunteisia ja loppupelissä kylmäsilmäisiä ihmisiä. He ovat sosiaalisesti erittäin ovelia ja osaavat manipuloimisen taidon. He rakastavat valtaa ylitse muiden ihmisten ja pyrkivät siihen keinoja kaihtamatta. Se ei tarkoita, että he välttämättä haluaisivat olla näkyvästi johtajia, mutta asioiden täytyy mennä niin kuin he haluavat.
Jos joku vastustaa heitä, he aloittavat ajojahdin ja käyvät vastustajansa kimppuun manipuloimiensa lakeijoiden voimin, jotka raatelevat uhrin joukolla. Itse he pysyttelevät taka-alalla jättämättä mitään hajujälkiä, jotka voisivat kääntää epäilykset heihin. Kiinni jäädessään naisnarsistit turvautuvat itkuun. Miehet yrittävät ensin päästä pinteestä huumorilla ja jos se ei tehoa, he alkavat käyttäytyä uhkaavasti, jopa fyysisellä tasolla. Heitä pelätään, sillä heitä pidetään ”vahvoina” persoonina ja siksi he voivat toimia suhteellisen vapaasti työyhteisöissä ja tuhota sitä.

Mutta heitä ei pidä pelätä. Heidät täytyy paljastaa. He ovat mieleltään sairaita surkimuksia ja kaunan läpitunkemia. Kauna lieneekin ainoa tunteen tapainen, minkä he pystyvät kokemaan, mutta senkin he kantavat kevyesti ja kääntävät toiminnaksi ja siksi he usein pärjäävät nykyisen yhteiskunnan raa’assa kilpailussa. Heidän pieni ja paleleva sielunsa tarvitsee muiden alistamista ja valtaa sen kaikissa muodoissa.
Eivät he ole vahvoja, he ovat sairaita. He ovat narsisteja. Toivottavasti he pian kuihtuvat kuvajaisensa ääreen.