Pääkirjoitus: Romua, romua

Leipäkoneita, imureita, tietokoneita, puhelimia, mikroaaltouuneja, radioita, jouluvaloja, pesukoneita, latureita, pakastimia, jääkaappeja, trimmereitä, tulostimia, kihartimia, leivänpaahtimia, silitysrautoja ja loputtomasti sähköjohtoja.

Apu oli ideoimassa ja järjestämässä viime sunnuntaina Sähköromupäivää Keravalla. Ja sitä romua kuulkaas riitti. Kolme keräyskonttia täyttyi lattiasta kattoon. Lisäksi kaksi kuorma-autoa kiersi noutamassa laitteita niiltä, joilla ei ollut mahdollisuutta tuoda tavaraa keräyspisteeseen.
Heittelin sähköromua keräyskontin perälle ristiriitaisin tuntein. Kun katselin kontteihin kertyviä kasoja, tulin surulliseksi. Tällaisia kuluttajiako me olemme? Toisaalta tulin myös iloiseksi. Nyt materiaalit saadaan käyttöön uudelleen ja luonnonvaroja säästyy. Kerätyt laitteet eivät päädy metsään luontoa pilaamaan tai kehitysmaiden elektroniikkakaatopaikoille.
Saimme tapahtumasta runsaasti kiitosta. Erityisen tärkeää tuntui olevan, että tapahtuma järjestettiin keskellä kaupunkia. Noutoautoja pidettiin luksuksena. ”Nyt on melkein liian hyvää palvelua”, eräskin keravalaisherra hersytteli.
Yllättävän harva tuntui tietävän, että sähkölaitteita myyvien kauppojen on otettava isot käytetyt laitteet vastaan uutta ostettaessa. Vielä harvempi tiesi, että niiden on otettava alle 25-senttiset laitteet vastaan ilman ostovelvoitetta.
Tavarasta luopuminen tuottaa suurempaa tyydytystä kuin ostaminen. Se lupaa luonnolle hyvää.