Pääkirjoitus: Kaikki kaupunkiin?

Sunnuntain Helsingin Sanomat kertoi, että naiset muuttavat maalta kaupunkiin opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät kotiseudulleen yksin. Toimitusjohtaja Mikael Jungner kysyi Facebookissa: ”Miksi ihmeessä miehet eivät muuta perässä? ” Alkoi vilkas keskustelu siitä, saako maalla asua, jos haluaa.

Olen kotoisin maalta, mutta viihdyn Helsingissä loistavasti. Rakastan pääkaupungin tapahtumatarjontaa ja julkista liikennettä. Täällä voin itse päättää, milloin haluan olla tekemisissä muiden kanssa. Kaikki mahdolliset palvelut ovat käden ulottuvilla ja ambulanssi tulee kolmessa minuutissa. Tästä kaikesta maksamme kovaa hintaa asumiskuluissa.
Kaupungistuminen jatkuu vääjäämättä, mutta vaikka se olisi kuinka tehokasta ja talouden kasvua kiihdyttävää, aina on paljon ihmisiä, jotka haluavat asua maalla. Perustuslain ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaanhan jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa.
Hallitus lupaa lisätä asuinrakentamista, mutta se haluaa myös lisätä asumisen valinnanvapautta. Hallitus uskoo, että etätyömahdollisuuksien parantuminen mahdollistaa asumisen koko maassa. Nähtäväksi jää.
Maalla on luonnon rauhaa. Siellä voi nikkaroida ja kuopsuttaa maata ja metsästää. Palvelut ovat kauempana, mutta kaikki on myös halvempaa.
Valinnanvapaus on hienoa, mutta kaikella on hintansa. Omakotitalo Helsingin keskustassa järven rannalla ja metron varrella on mahdottomuus.