Katja Ståhl: Kohtuus on muotia

Viime aikoina olemme oppineet, että tanskalaiset osaavat rentoutua kotioloissa niin hienosti, että sille on oma nimikin: hygge. Taivaan kiitos hyggeilyyn kuuluvat niinkin tavalliset asiat kuin villasukat ja kynttilät, joten myös meidän suomalaisten on melko helppo olla muodin aallonharjalla.
Ja juuri kun olimme oppineet hyggeilyn syvimmän ytimen, päälle iski uusin villitys: suomalainen sisu.

Yhtäkkiä siitä, että istumme saunassa mittari 120 asteessa naama peruslukemilla, tulikin maailmalla muoti-ilmiö.
Tässä vaiheessa alkoi olla jo sula mahdottomuus, että joku suomalainen jäisi muodikkuuden ulkopuolelle.
Tosin melko moni saattoi olla muodikas tietämättään.

Uusin muoti-ilmiö on kohtuuden ihannointi. Kuinka ollakaan, tämä villitys tulee Ruotsista.
Ruotsalaisten onnellisuuden katsotaan perustuvan siihen, että he ovat tyytyväisiä siihen mitä on. Ettei jatkuvalla syötöllä olla kaipaamassa vaikkapa lottovoittoa tai laihaa siluettia.
Ilmiö ansaitsee mielenkiintoni. Ei vähiten siksi, että kuulin moisesta muoti-ilmiöstä jo kahdeksan vuotta sitten vieraillessani Roomassa.
Ironistahan tässä on tietysti se, että Roomaa ei olisi olemassakaan, mikäli kohtuus olisi aikoinaan ollut valttia. Siellähän yksi keisari käski talloa vuoret linttaan, toinen kultasi kaiken ruokansa lehtikullalla ja kolmas rakenteli huvikseen elämää suurempia rakennuksia.

Ensimmäisenä Rooman-päivänäni marssin suoraan Colosseumiin. Eihän mikään paikka maailmassa voi olla kiinnostavampi kuin pienehkö näyttämö, jossa on tapettu enemmän ihmisiä kuin missään yksittäisessä kohteessa koko maailmassa.
Areenan laidalla ajauduin turistiryhmään, jolla oli poikkeuksellisen kiinnostava opas. Hän kertoi ryhmälleen muinaisista filosofeista, jotka istuivat aina areenan aitiopaikoilla.
Filosofit olivat tuolloin kovaa sakkia. Patriisit jonottivat heidän puheilleen saadakseen elämästään mahdollisimman täydet tehot irti.
Miksi viini ei enää humalluta? Miksi neitsyet eivät enää inspiroi? Miksi onneni ei ole täydellistä?
Toisinaan filosofit kohtasivat saman tien loppunsa, sillä vastaus oli kohtuuden arvostaminen.
Filosofit kertoivat mässäileville pröystäilijöille, että ette koskaan saavuta onnea, koska nautitte kaikkea aina liikaa.
”Yksi viinilasillinen menee janoon, toinen sydämeen, ja kolmas on jo aivan liikaa”, neuvoivat muinaiset viisaat miehet.

Muutama sata vuotta siinä vierähti, mutta nyt kohtuus on back in business.
Tämä on poikkeuksellisen viisas muoti. Ihminen, joka on perustyytyväinen siihen, mitä hänellä on, on väistämättä melko mukava. Mukavat ihmiset taas ovat niitä, joiden seurassa on kiva olla.
Olisipa hienoa, jos aikuiset ymmärtäisivät sen erityisesti alkoholin suhteen. Mitä kohtuullisempia olemme viinamäessä, sitä kivempia lapsia meidän rakkauden hedelmistämme kasvaa.
Ja tiedä, vaikka innostuisivat itsekin elämästä kohtuuden tiellä.