Haluaisin kuluttaa
Hautajaisviikolla piti kiirettä. Oli saatava 7-vuotiaan pojan tukka siistiksi ja aikuisten puvut pestyä. Yleensä juniorin parturoi hänen kummitätinsä, nyt kipaisimme marketin vieressä olevaan kampaamoon. Kampaajaopiskelija lyhensi lapsen hiuksia muutaman millimetrin, ja sain alennusta yhteensä 20 prosenttia.
Loppusumma oli silti päälle 30 euroa. Tumman pukuni ja vaimon jakun pesettäminen kevensi kukkaroani 65 eurolla.
Minulla ja varmasti monella muullakin ruuhkavuosien keskellä sinnittelevällä työssäkäyvällä
ihmisellä olisi varaa ja haluja käyttää kaikenlaisia elämää helpottavia palveluja, mikäli niiden hinta on kohdallaan. Jos taas laskun maksaminen kirpaisee kuten mainitsemissani esimerkeissä, kummitädin hiustenleikkuukone surisee vastakin ja puvun pesetysväli pysyy pitkänä.
Etenkin pääkaupunkiseudulla yrittäjä maksaa toiminnastaan kohtuuttomia kuluja, joiden jälkeen hänen pitäisi vielä saada omasta työstäänkin korvaus. Mutta kun hinta sen vuoksi nousee pilviin, moni keski- ja hyvätuloisistakin alkaa etsiä edullisempia tapoja hoitaa asiansa. Volyymit pysyvät alhaalla.
Perinteiset yrittäjät joutuvat vaikeuksiin, jos kierre ei katkea. Ruotsissa maahanmuuttajat perustavat pesuloita, joissa vaatteiden pesettäminen tulee lähes yhtä edulliseksi kuin kotona. Uber polkee suomalaisten taksien hintoja. Jotkut tekevät viiden euron pizzoja ihan veroja maksaenkin.
Hintakilpailu saa rahan liikkumaan Suomen taloudessa vilkkaammin. Kuluttajana pidän sitä hyvänä. Haluaisin nimittäin kuluttaa, tukea ja työllistää.
Tuomas Marjamäki