Pääkirjoitus: He ovat poikkeus

Lensimme aurinkolomalle Gran Canarialle Pa­riisin terrori-iskujen jälkeisenä aamuna. Lento lähti niin varhain, että turvatarkastukset eivät olleet ehtineet tiukentua. Kun lensimme Pariisin yllä, mieleni valtasi epätoivo. Miten tällaisessa maailmassa jaksaa elää?

Suomi on kärvistellyt jo vuosia talouskurimuksen ja työttömyyden alla. Uutisointi ja julkinen keskustelu on ollut masentavaa. Sitten tuli vielä pakolaisvyöry, joka levitti pelkoa ja epävarmuutta. Ja
tähän päälle nyt terroriaalto, jonka vertaista ei ole nähty. En muista masentavampia aikoja.
Loman aikana luin kansainvälisiä lehtiä, joissa toistuivat tarinat Pariisin terroristeista. He eivät ole keskivertokansalaisia. He ovat elämäänsä pettyneitä ja mieleltään epävakaita henkilöitä, samanlaisia kuin häiriintyneet nörtit, jotka väsäilevät pommeja peräkammareissaan. He ovat bilettäviä ja huumepiireissä pyöriviä muslimityttöjä, joille mikään elämys ei ole tarpeeksi vahva. Paitsi kuolema.
Meidän täytyy nyt pitää tiukasti mielessämme, etteivät terroristit ole tavallisia ihmisiä – he ovat poikkeuksia. Meidän on yritettävä muistaa, että valtaosa ihmisistä haluaa toisille hyvää, ja vain harvat pahaa. Meidän on uskottava tulevaisuuteen ja toivottava, että viranomaiset ja päättäjät onnistuvat löytämään nämä häiriintyneet yksilöt ajoissa. Jos me emme tähän usko ja luota, oma mielenterveytemme saattaa olla vaarassa.
Väkivallan ja vihan lietsominen on pahinta, mitä voimme tehdä. Nyt meidän täytyy rakastaa toisiamme enemmän kuin koskaan. Hyvä voittaa aina.