Jörn Donner: Miljardit Kankkulan kaivoon

Kodinkoneiden elinikä on lyhyt, kuten kaikki tiedämme. Sama pätee autoihin ja moneen muuhun tuotteeseen. Muutenhan teollisuus menisi konkurssiin. Eliniän suhteen Suomeen tuodut Hornetit ovat kestäneet yllättävän kauan, mutta nyt pitäisi kalusto uusia.
Hintalapuksi on mainittu kahdeksan miljardia euroa. Näyttää siltä, että puolustustahdon pysyessä korkeana hinta ei toistaiseksi ole herättänyt kovin suurta polemiikkia.

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä mieli. Jatkosota on tosin elokuvan keinoin hävittävä kolmannen kerran, syystä jota en tunne.
Näyttää siltä, että Hornetien korvaaminen vastaavalla amerikkalaisella sotalelulla on joidenkin mielestä paras vaihtoehto, vaikka virallisesti puhutaan avoimesta kilpailutilanteesta. Kun koneet aikoinaan hankittiin, paasattiin vastakaupoista. Niitä syntyi murusen verran.

Kerron menneistä. Kaliforniassa käydessään eduskunnan ulkoasiainvaliokunta, jonka varapuheenjohtaja silloin olin, vietiin Horneteja valmistavaan tehtaaseen. Delegaatio asettui lammaslauman tavoin yhden Hornetin eteen kuvattavaksi. Keep smiling! Kuvasta puuttui kaksi edustajaa, Erkki Tuomioja ja minä.
Yli parikymmentä vuotta myöhemmin pantiin ulkoasiainvaliokunnan jäsenet, nyt Timo Soinin johdolla, samanlaisen Hornetin eteen kuvattavaksi Minnesotassa. Kieltäydyin nytkin kunniasta.
Tällä asenteella on minun kannaltani pitkä tausta.
Nuorena miehenä minulla oli naiivi kuvitelma, että jos kaikki kieltäytyisivät aseista, maailmassa vallitsisi rauha. Tyhmä ajatus, myönnän sen. Tein yksilöllisen valinnan, joka palkittiin lähettämällä minut 16 kuukaudeksi silloiseen Porin Yleiseen Sairaalaan apumieheksi.
Asiassa oli se hyvä puoli, että pääsin eroon senaikaisesta vaimostani, joka jäi Helsinkiin opiskelemaan ja hoitamaan kahta yhteistä lastamme. Suhde oli rapistumassa ja johti Porin oleskelun jälkeen melko nopeasti eroon.
Senaikaisessa Suomessa aseenkäytöstä kieltäytyivät lähinnä Jehovan todistajat ja adventistit. Olin kai ensimmäinen koko maassa, joka ei esittänyt uskonnollisia syitä. Minulla ei ollut uskontoa, ei kristittyä eikä muutakaan. Ei myöhemminkään.
Aika Porissa oli monessa mielessä kiintoisa. Päivystin joskus öisin tapaturmissa vakavasti loukkaantuneiden potilaiden vieressä, koska he pyrkivät eroon piuhoistaan tajuttomuudessaan. Homma muistutti tuuraamistani sairaalan puhelinkeskuksessa.
Oma toimintani ei muuttanut tippaakaan yleistä mielipidettä eikä Suomen puolustuskykyä.
Kiinnostukseni Lähi-idän tilanteeseen sai minut tutustumaan suomalaiseen YK-pataljoonaan Libanonissa. Tämän hienon toiminnan todistajana olen sittemmin ollut monta kertaa, muun muassa Namibiassa, kun Martti Ahtisaari toimi maan itsenäisyyden kätilönä.
Asenteeni maanpuolustukseen ja sen tarpeellisuuteen oli muuttumassa. Tänään en tekisi tuota Porin-matkaa uudestaan.
Maailmaa johtavat epäluotettavat ja arvaamattomasti käyttäytyvät henkilöt kuten Putin ja Trump, sekä jotkut diktaattorit ja yksinvaltaa hamuavat hahmot kuten Erdoğan ja Orbán. Täysi syy siis kysyä, millä Suomen turvallisuus taataan.
Satun kuitenkin edelleen olemaan naiivi, tosin ei samalla tavalla kuin lähes 60 vuotta sitten. Mitä hankitaan ja miksi?

Jos maamme säilyminen itsenäisenä ja ehjänä on kiinni konehankinnoista, silloinhan asia on selvä. Länsinaapurista löytyy halvempi vaihtoehto kuin Hornet, mutta Ruotsin Gripen sai alussa kovan kolauksen, kun ensimmäiset koneet tippuivat taivaalta. Kenraalit halusivat välttämättä Hornetit, ja heitä säesti puolustusministeri Elisabeth Rehn.
Saanen olla koko asiassa toista mieltä. Jos sotilaallisesta konfliktista tulee iso, näiden koneiden teho ei riitä. Ohjus voi saavuttaa Helsingin kymmenessä minuutissa. Siellä sitten maan alla johdetaan Suomea, paitsi että väestö on tapettu.
Ei kiitos. Uskottavuutemme voidaan saavuttaa muilla keinoilla. ●