Kari Väänänen: Suomi laulun laitumilla

Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja sitä on syytä juhlia. Kuka olisi voinut uskoa, että näillä raukoilla rajoilla hallaa työntävien soiden, raivokkaiden pakkasten ja kivisten peltomaiden keskellä mikään kansa pysyisi hengissä sukupolvea kauemmin?
Mutta niinpä vain pohjoisen sitkeä heimo kesti nälkäkuolemat ja vainot ja sodat ja pankkikriisit ja sikisi savupirteissään täyttäen maan, ainakin melkein, muutti myöhemmin betonilähiöön ja meni sellutehtaalle töihin, pärjäsi joten kuten ja säilyi kuin säilyikin hengissä ja itsenäisenä historian puristuksessa.
Ja nyt on sitten aika juhlia itsenäisyyttämme. Mutta miten?

Tuotapa poika polo loihe ajattelemaan, aatostaan aihioimaan. Ja sitten välähti. Jo iski salama, välähti pollassa tulinuoli, tuli aatos yhenlainen, yksi mieli ylitse muiden.
Kun teemana juhlavuodelle on yhdessä, miksi emme laulaisi kaikki yhdessä? Tarkoitan todellakin kaikki ja samaan aikaan. Mitäpä, jos ympäri Suomea järjestettäisiin samalla kellonlyömällä yhteislaulutilaisuuksia toreille ja sateen sattuessa urheiluhalleihin ja vastaaviin tiloihin?
Jokaiselle torille laitettaisiin valkokangas, jolle heijastettaisiin pääkonsertin kuva ja ääni. Pääkonsertti olisi Luostolla, sen kauniissa metsäluonnossa, Luosto Classic -tapahtuman paikalla.
Siellä olisi iso orkesteri ja suuri kuoro ja sieltä lähtisi signaali ympäri Suomea ja heijastuisi kankaalle jokaisella turulla ja torilla, jossa paikalliset ihmiset laulaisivat kankaalta tulvivan konsertin mukana.
Nykyisellä tekniikalla tämä on mahdollista ja siinäpä olisi haastetta Yleisradiolle. Mikä ainutlaatuinen tilaisuus myös maailman mittakaavassa! Koko kansa laulaa yhtä aikaa juhlien itsenäisyyttään. Ei ole ennen tapahtunut tällä planeetalla. Siitä kansamme maine kiirisi ympäri maapallon ja toisi meille mainetta ja kunniaa ja paljon uusia vientimarkkinoita Tasmaniaan ja Nauru-saarille, jossa vilkkaasti molottaen keskusteltaisiin pohjoisen kummallisesta kansasta ja heidän eksoottisesta tavastaan hoilata yhdessä.
Joka paikkakunnalla kuorot opettelisivat kevään aikana valitun ohjelmiston, joka ulottuisi Juicesta Finlandiaan.
Jonakin lämpimänä elokuisena iltana kuun loistaessa järjestettävä konsertti kestäisi pari tuntia. Lisäksi ympäri Suomen olisi lähetysyksiköitä, jotka välittäisivät tunnelmia muualtakin kuin Luostolta.
Uskonpa, että useat ulkomaiset kanavat ostaisivat moisen tapahtuman, joka todellakin olisi ainutlaatuinen maailman historiassa.

Otin puoli vuotta sitten yhteyttä Suomi 100 -toimikuntaan, mutta sieltä vastattiin, ettei kiinnosta, koska ohjelmat on jo päätetty. Huolimatta siis siitä, että he nimenoman ovat pyytäneet ideoita koko kansalta! Eipä heille kelvannut.
Mutta olisihan se ollut mellevää laulaa yhdessä. Se olisi ollut sitä ”yhdessä”-teemaa parhaimmillaan.
Ajatelkaa! Kaikki suomalaiset laulamassa Finlandiaa kyynel poskella, tai hoilaamassa Viidettätoista yötä pala kurkussa tai nauru silmäkulmassa kajauttamassa Kohtalokas samba, ja koko maailma katsoisi. Meillä piisaa laulullisia aarteita, joita kelpaa esitellä maailmallekin.
Kuitenkin on tarkoitus juhlia meitä suomalaisia, omaa kulttuuriamme, itsenäisyyttämme, kaunista kieltämme ja lauluamme.

Olis se ollu mukavaa laulaa yhessä. Koko Suomen kansa.