Kari Väänänen: Suvaitsevaisuutta

Kun persut saivat sen kuuluisan jytkynsä, oli surkuhupaisaa seurata suvaitsevaisten kansalaisten reaktioita tähän kansakuntaa traumatisoivaan vaalivoittoon.
Korostan heti alkuunsa, että en äänestä persuja, en ole äänestänyt enkä tule äänestämään heidän rasististen ja homofobisten äänenpainojensa takia. Jos äänestäisin, pitäisi takana olla kovasti alkoholihuuruinen, muistamaton yö maustettuna harkitsemattomalla miesrakkaudella Teuvo Hakkaraisen kanssa. Tällaista ei tapahtune.

Tuo suvaitsemattomien vaalivoitto kävi suvaitsevaisten luonnolle todella rankasti. Töölön rouvat hermostuivat täysin. Yksi syytti persuja tyhmiksi ja rumiksi, toinen vain tyhmiksi ja kolmas meni närkästyksessään niin pitkälle, että permanentti vihasta täristen nimitti persujen äänestäjiä ”geneettisesti heikommiksi”. Nämä kaikki suvaitsevaisuuden ilmentymät löytyvät tuon ajan media-arkistoista.
Viime vaalien jälkeen Punavuoren hipsterit hämmästelivät, että keitä nämä persut oikein ovat ja pitääkö niitä suvaita. Heidän kuplassaan niitä ei kuulemma näy.

Uskon sen. Itsekin, vasta kun muutin pois taiteilijakapakoiden savuisesta labyrintistä, huomasin että suomalaisuus on paljon moniulotteisempi käsite kuin olin ymmärtänyt. Tai sitten olin vain unohtanut sen.
Nyt tappelevat autoilijat ja polkupyöräilijät, jopa siinä mitassa että yksi ihminen on kuollut. Töniminen ja huutelu ja nimittely jatkui kuolleen pyöräilijän muistomielenosoituksessa. Televisiossa näkyi, kuinka kansainväliset käsimerkit sinkoilivat puolin ja toisin. Autoilijoiden kaali punehtui, pyöräilijöiden sormet nousivat, torvet soivat ja lopulta heiluivat nyrkit.
Helppoa. Yleensäkin voi sanoa että riidan ja sodan aikaansaaminen on huomattavasti helpompaa kuin rauhan säilyttäminen tai yhteisymmärryksen löytäminen. Kyllä minä mutta kun nuo muut…

Suvaitsemattomuudesta on kätevää syyttää niitä, jotka eivät ole kanssani samaa mieltä maailman asioista. Ahdasmielisyys piilottelee puoluetoimistojen ja yhdistysten julisteiden takana ja kyttää sieltä ihmisten touhuja miettien, mitä hyötyä ihmisten hölmöydestä voisi irti saada. Siis muiden ihmisten, ei minun, avarakatseisen ja kaikkia ymmärtävän oikeassaolijan. Hehän eivät yllä koskaan minun moraaliselle tasolleni, joten minun ei tarvitse suvaita heitä eikä heidän mielipiteitään.
Kuplan saumat ommellaan kiinni, kaihtimet suljetaan, tupa täyteen suvaitsevaisuusdödöä ja taas olemme kaikessa oikeassa ja kaikesta samaa mieltä. Luo oma maailmasi ja sulkeudu sinne, niin olet aina oikeassa. Ja sitten huudetaan yhdessä, että mikä hitto tätä maailmaa vaivaa kun asiat eivät ole niin kuin minä haluan niiden olevan!

Voi ihmisen tolkuttomuutta. Maailma ei sinua kuuntele, jos yksin sitä korpeen huudat tai televisiollesi karjut. Hetken voit paasauksellasi jonkun hurmata ja harhaisesti luulla, että maailmasta tulee sellainen kuin sinä haluat. Turhaan. Yrittäjiä on ollut ja tulokset tiedämme.
Homot ovat homoja ja heterot ovat heteroja ja loput siltä väliltä. Punavuori on Punavuori ja Töölö on omansa, kuten myös persut ja landepaukut ja cityhipsterit.
Annettaisiinko olla näin ja otettaisiin hieman huumoria peliin ettei mene tappeluksi ja tyhjän tinkaamiseksi. Ihmisiä me olemme kaikki ja vajavaisia viisaudeltamme.
Vaikka pitäähän sitä ajatella ja väittää. Muuten ei maailma liikahda eivätkä kuplat puhkea.

Kari Väänänen