Markus Leikola: Pelottelu ja väkivalta pois

Olisi mukava tietää, mitä valtioneuvostossa puhuttiin vuonna 2013, kun päätettiin, että poliittisia ääriliikkeitä koskevaa lainsäädäntöä ei kiristetä. Sanottiinko, että odotetaan nyt vielä, kun ei ole sattunut mitään pahempaa. Sehän tarkoittaisi samaa kuin että oltaisiin päätetty, että ensin pitää jonkun kuolla. En halua uskoa, että vuoden 2013 sisäministeri Päivi Räsänen (kd) tai pääministeri Jyrki Katainen (kok) olisi ollut niin kyyninen. Mutta ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että he tekivät virheen, jonka seurausta on satunnaisen sivullisen kuolema vuonna 2016.

Siis silloin, kun äärioikeisto oli jo listannut netissä vastustajiaan, pannut Jyväskylässä toimeen kirjastopuukotuksen ja pippurisumuttanut vasemmistopoliitikko Dan Koivulaakson. Ja silloin, kun muut puolueet pelkäsivät, että mikä tahansa hallinnollinen toimenpide äärioikeiston kurinpalautukseksi sataa perussuomalaisten laariin.

Perussuomalaisten flirttailu äärioikeiston kanssa kävi vaikeammaksi puolueen päästyä hallitukseen, mutta puolueen johto on toistuvasti kiistänyt yhteydet äärioikeistoon. Milloin on kansanedustaja päätynyt ”vahingossa” poseeraamaan samaan juhlavalokuvaan ja ”läpällä” unelmoinut vahvasta monikulttuurisuuden torjuvasta valtiosta, milloin on avustaja hakenut äärioikeistolaisen liikkeen jäseneksi ja toinen kansanedustaja tuonut vieraan eduskuntaan tekemään natsitervehdyksiä.
Äärioikeisto oli hetki sitten helppo leimata leikkisäksi tai viattomaksi, mutta eihän äärioikeisto olisi äärioikeisto vaan stand up -klubi, ellei sen toiminnalla olisi yhteiskunnallinen tarkoitus: muuttaa yhteiskuntaa pelon kautta.
Tälle toiminnalle, jonka tarkoitus on pelotella ihmisiä ja saada aikaan poliittinen muutos, on olemassa nimi: terrorismi. Suomalaiset pelottelijat eivät halua päästää islamisteja monopoliksi markkinalle, jonka nimi on pelon levittäminen tavallisten ihmisten arkeen. He haluavat moninkertaistaa markkinan ja sinun pelkosi. Tehdä naisten, lasten, vanhusten ja muiden heikompiosaisten elämästä huolestuneempaa, vaikeampaa ja stressaavampaa.
Sellainen toiminta vähentää keskittymistä positiivisuuteen ja elämästä nauttimiseen, mutta myös yrittämiseen tai kilpailukykyyn. Ja pelottelun logiikka johtaa vääjäämättömästi siihen, että väkivalta ei jää uhkailun asteelle.
Nämä ihmiset ovat Suomen ja hyvinvointivaltion vihollisia maan sisällä. Mikä sen näkemisessä on vaikeaa?
He onnistuivat jo luomaan 2013 Kataisen-Räsäsen hallitukseen niin paljon pelkoa, että lait jätettiin muuttamatta ja toimenpiteet seurannan tasolle. Mikä on vallanpitäjien reaktio? Juha Sipilä ja Timo Soini rinnastavat Otanmäen epäpoliittisen verityön Asema-aukion poliittiseen iskuun, Petteri Orpo epäilee työttömyyttä ja syrjäytymistä. Yksien mielestä samanlaista tapahtuu muutenkin, kolmannen mielestä syy on yhteiskunnan kehityksessä.
Pelottelijoita ei enää kukisteta tiedolla, pelko on jo keskuudessamme. Asiallista tietoa maahanmuuttajista on olemassa roppakaupalla, samoin turvallisuudesta. Suomi on maahanmuuton lisääntymisestä huolimatta turvallisempi: väkivaltarikokset ovat vähentyneet jatkuvasti, samoin kuolemaan johtaneet liikenneturmat ja itsemurhat.
Ennen kaikkea: väkivaltaa tai sen uhkaa ei poisteta kieltämällä hihamerkit tai nostamalla muutama kerho pois yhdistysrekisteristä kuljeksimasta. Hihamerkit ja sääntökirjat eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat.
Koska pelottelu on tunteen lietsomista, sitä vastaan tarvitaan tunnetta. Ei latteuksia, vaan aitoa paloa panna yhteisen veneemme keikuttajat kuriin. Vastakkainasettelun uhallakin, jos vastakkain ovat väkivallan lisääminen ja sen vähentäminen. Sellaiselle tunnejohtajalle olisi töitä. ●