Markus Leikola: Politiikkaa pohjilla vai ilman

Kun populistit ovat oppositiossa, he haluavat muuttaa politiikkaa ja syrjäyttää vanhan eliitin. Kun populistien kannatus on tarpeeksi suuri, vanhat puolueet hyväksyvät populistit jakamaan valtaa – jotta nämä mokaisivat ja kannatus laskisi.
Populistit puolestaan hovikelpoistuvat yhdessä yössä, pyyhkivät rääväsuisimmat hihansuunsa ja vakuuttavat ulospäin olevansa kuin ketkä tahansa muutkin ja omilleen pysyvänsä ehdottomasti ennallaan, ennen muuta puhtoisempina kuin vanhat puolueet.

Vähään aikaan ei Timo Soinin suusta ole kuultu ilmaisua ”vanhat puolueet”. Päinvastoin, ministerikierrätyksen tultua ajankohtaiseksi kesällä, kun sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä halusi kevyempään vastuuseen, puoluejohto kilvan vakuutteli, että ministeritasolle kypsynyttä poliittista kokemusta löytyy persulaarista yllin kyllin.
Mitkä olivat Mäntylän korvaavat vaihtoehdot? Hän oli puolueen ainoa naisministeri. Kolme muuta ministeriä sekä eduskunnan perussuomalainen puhemies olivat kaikki eteläisimmästä Suomesta. Kuten kaikissa muissakin puolueissa, sukupuoli- ja aluejakauma ajoivat muiden asioiden edelle, joten Soini valitsi uuden ministerin itä- ja pohjoissuomalaisten toisen kauden naiskansanedustajista. Tampereen takaa tällaisia oli tasan yksi, Pirkko Mattila, jonka kokemus hallintovaliokunnan vetäjänä ja ammatillinen kokemus terveydenhoidosta toki tekivät hänestä myös pätevän sosiaali- ja terveysministeriksi.

Tämä ministerinpaikka on se, jossa pitäisi tuoda perussuomalaisten oma leima vuosikymmenen isoimpaan poliittiseen uudistukseen, soteen. Mattila myönsi jo nimitettäessä, ettei ole sote-ekspertti ja hyppää liikkuvaan junaan. Tuossa junassa kymmenet miljardit vaihtavat omistajaa, siinä päätetään muutaman sadan tuhannen ihmisen eläketurvan tasosta ja siitä, kuinka lähellä itä- ja pohjoisuomalaisten peruspalvelut ovat. Lisäksi päätetään, missä määrin sosiaali- ja terveydenhoidon markkinoita avataan yksityisille voittoa hamuaville firmoille.
Jos päätökset olisivat helppoja, ne olisi tehty jo, joten on ymmärrettävää, että Mattilakin sanoi nimitysinfossaan:
– Ajattelin, että olisin ministeri, joka ymmärtää ministerin tehtävän haasteet ja suuren työmäärän.
Mitä merkitystä sitten on sillä, että Mattila on esiintynyt Ruotsissa virallisella vierailulla vahvassa humalassa?
Politiikka on mahdollisen taidetta, ja kunkin poliitikon mahdollisuus saada aikaan asioita riippuu paitsi hänen puolueensa vallasta myös hänen itselleen hankkimasta liikkumatilasta. Taitavalla verkostoitumisella pystyy hankkimaan lisää pelivaraa. Toimimalla Mattilan tavoin liikkumatila kapenee, ja se heijastuu koko puolueeseen.

Tapaus tuli julki huonoon aikaan. Puolueen kannatus on puolet entisestä, kuten on myös puheenjohtaja Soinin energia ulkoministerin tehtävän seurauksena. Lisäksi puolueen rasistinen siipi ei aio pysytellä herran kurissa ja nuhteessa. Muut puolueet taas eivät enää pelkää persuja.
Maakuntien hiljainen naisväestö, huolissaan sosiaaliasioiden kehityksestä, antoi satoja tuhansia ääniä perussuomalaisille viimeisenä oljenkortenaan. Tämän joukon äänitorvena hallituksessa ovat olleet Mäntylä ja Mattila, ja nyt tätä joukkoa kuunnellaan aiempaa vähemmän, kun sen edushenkilön poliittinen painoarvo laskee törttöilyn seurauksena.
Ei ihme, että kahdessa viimeisimmässä mielipidetutkimuksessa 40 prosenttia vastaajista ei tiedä enää, ketä äänestää. Koettakaa nyt vallan käyttäjät omalta osaltanne edes olla kasvattamatta tuota joukkoa puoleen kansasta. ●