Markus Leikola: Syyrian asia on myös itsekkäiden

Antakaapa kun kerron oikein perinpohjin ja yksityiskohtia säästämättä, miltä väkivaltaisesti kuollut näyttää, minä kun olen ollut sodassa. Romaniassa, Afganistanissa, Lähi-idässä, ex-Jugoslaviassa. Ai ette halua kuulla?
Kyllähän järkyttämällä saadaan tuotettua järkytystä, mutta viiden prosentin tuottavuusloikka vaatii järkyttämään seuraavalla kerralla vielä enemmän. Ja käsi ylös, kuka ei ollut ennen rantaan huuhtoutunutta pikkupoikaa vielä kuullut, että Syyriassa on sisällissota?
Ihmisyyden ja lähimmäisenrakkauden ei pitäisi kysyä kehitystä, jossa silmien eteen pitää räväyttää kerta kerralta enemmän suolenpätkiä, jotta jotain hetkahtaisi jossakin. Mutta Syyriasta kannattaa kiinnostua myös heidän, joiden sanakirjassa itsekkyys tulee ennen inhimillisyyttä.

Syyrian pakolaisista suurin osa on Syyriassa. Syyrian 20 miljoonasta asukkaasta 12 miljoonaa on joutunut pakenemaan sotaa ja vainoa kotoaan, mutta kahdeksan miljoonaa heistä eli kaksi kolmasosaa pakolaisista on Syyriassa. Tuoreimman tilaston mukaan tänä vuonna tähän mennessä 119 syyrialaista on hakenut turvapaikkaa Suomesta. Se on 0,04 prosenttia Euroopan unionin alueella olevista syyrialaispakolaisista ja melko tasan joka sadastuhannes kaikista Syyrian pakolaisista. Vertailun vuoksi: Veikkauksen Euro-arvan päävoiton todennäköisyyskin on suurempi eli yksi kuudestakymmenestätuhannesta.
Syyrian tie vapauteen on varmasti pitkä, eikä sillä polulla moni lyhty loistele nyt. Jos syyrialaiset kuitenkin – kansainvälisen yhteisön tuella – onnistuvat lunastamaan itselleen kestävän yhteiskunnan ja demokratian, heillä on siihen hyvä juuret. Jo 4 000 vuotta sitten nykyisen Syyrian alueella Eblan kuningaskunnassa naisilla oli samat oikeudet palkkaan ja valtion virkoihin kuin miehillä.
Samaan aikaan esi-isämme vasta alkoivat asettua Suomenniemelle ja sellaiset sanat kuin valta, kunnia, jumala ja tuomita saivat odottaa toistatuhatta vuotta saapumistaan kieleemme, lainoina vieraista kielistä.

Sillä suurin osa kaikesta kulttuurista on lainaa. Kun Namibia alkoi pitkän itsenäisyys- ja sisällissodan jälkeen Martti Ahtisaaren vetämän rauhanprosessin tuloksena rakentaa omaa valtiotaan toisiaan vastaan taistelleista uuden maan kansalaisista, yksi ensimmäisistä asioista oli kehittää toimiva yhteiskunta demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden pohjalle. Sittemmin namibialaiset ovat ottaneet oppia Suomesta ainakin kunnallishallinnossa, poliisikäytännöissä, varhaiskasvatuksessa, kouluterveydessä, metsänhoidossa, energiahallinnossa…
Lisäksi kannattaa huomata, että Namibian talous on kasvanut yli viisi prosenttia vuodessa koko 2010-luvun. Ostovoimaa ja -halua siis on.

Nyt ratkaistaan, mistä seuraavat kulttuurilainat otetaan. Vietämme muutaman vuoden päästä sisällissodastamme selviytymisen satavuotispäivää. Toivottavasti viimeistään silloin ajattelemme, että maassamme tuolloin olevat syyrialaiset – olipa heitä tuhat tai kymmenentuhatta, promille kansastaan – eivät niinkään halua tuoda yhteiskuntaansa meille kuin viedä meidän yhteiskuntamme parhaat puolet omaan maahansa rauhan koitettua.
Mahdollisuutemme on auttaa rauhan teossa ja pitää huoli, että meillä on vielä jäljellä parhaita puolia mitä viedä. Vastapainona on uhkakuva: pohjoisessa Euroopassa asuu vinkuva nillittäjäkansa, joka tarrautuu omaan yltäkylläisyyteensä kietoen mustaa eristysteippiä ympärilleen. Eipä silloin vedä vienti, ei kartu hyvinvointi, ei nouse Suomi hevillä tästä suosta omin voimin ylös.

Markus Leikola