Markus Leikola: Veroparatiisia etsimässä

Tiedättekö muuten, mikä yhtiö on Suomen paras veronmaksaja? Nordea.
Se on keikkunut vuosia suurimpien yritysveron maksajien listan kärkikolmikossa Suomessa 150–200 miljoonan euron vuotuisilla yhteisöveroilla. Siis sama pankki, joka on kaikkien hampaissa näinä päivinä, koska se on yhdessä panamalaisen asianajotoimiston kanssa auttanut asiakkaitaan siirtämään rahojaan veroparatiiseihin. Mikä ei sinänsä ole laitonta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole kuten Nordea, sillä yritykset maksavat vähemmän yritysveroa kuin kertaakaan tällä vuosituhannella. Vuonna 2000 yhteisöveroa kertyi yli seitsemän miljardia ja yhteisöveron osuus oli lähes kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta: hyvinvointia rahoitettiin yritysten voitoilla. Nyt kun on taantuma, yhteisöveroja kertyy enää neljä miljardia eli kaksi prosenttia BKT:sta. Poliittiset päätökset ovat pitäneet huolen, että yhteisövero on ollut yritysystävällinen ja järjestelmä joustava.
Yritysveroprosentti on Suomessa ennätysalhaalla: vielä 80-luvulla yritysten tulovero oli 50–60 prosenttia, mutta viimeisten 12 vuoden aikana sen korvannut yhteisövero on laskettu 29 prosentista 20 prosenttiin, isoimpina laskijoina valtiovarainministerit Antti Kalliomäki (sd) ja Jutta Urpilainen (sd). Tällaisen puoliparatiisin aikaansaaneet demarit noudattivat omien oppiensa mukaista suhdannepolitiikkaa, jossa yritysten asemaa helpotetaan matalasuhdanteessa, aivan kuten yhteisöveron 25 prosentista 29 prosenttiin Nokian kulta-aikoina nostanut valtionvarainministeri Sauli Niinistö (kok).

Ketkä sitten ovat livenneet yhteiskunnan rahoittamisesta, jollei Nordea? Vastaus löytyy aakkosista läheltä: Nokia. Vielä 2007 Nokia maksoi 1,7 miljardia veroja eli lähes saman verran kuin koko yhteisöverokertymä nyt. Kännykkäjätin tuloskin oli ennätykselliset kahdeksan miljardia. Nokia maksoi 2010 vain 0,25 prosenttia tuloksestaan Suomeen eli 150 miljoonaa ja 2011 alkaen ei enää euron euroa.
Tämä johtuu osittain vuosikymmenen alun tappioista, jotka voi vähentää viime vuosien voittomiljardeista, mutta syytä on myös Nokian bisneksen muutoksissa. Nokialla on yli 30 000 patenttia, ja sen patenteista vastaavan osaston on tarkoitus tienata yli miljardi euroa vuodessa.
Tänä päivänä patentteja ei vain lisensoida muille yrityksille, vaan niistä käräjöidään ja alalla puhutaankin älypuhelinten patenttisodista. Näihin Nokiakin osallistuu.
Ei ole väliä, tulevatko tuotot patenttioikeuksien myynnistä muiden puhelinvalmistajien käyttöön vai oikeudenkäynneissä tuomittavista korvauksista – tai oikeudenkäyntien välttämiseksi maksettavista sovittelurahoista. Toiminta on kaiken järjen mukaan äärettömän kannattavaa, koska patentit kehittäneille insinööreille on jo annettu kenkää ja tuotekehityskustannukset kuitattu takavuosien menestysmyynnillä – mutta verotuottoina se ei siis näy lainkaan.
Lisäksi Nokia on muiden alan jättien mukana ulkoistanut patenttibisnestään yhä enemmän niin sanotuille patenttitrolleille eli yhtiöille, joiden ainoa toiminta on vuokrata patentteja sekä riitauttaa muiden firmojen käyttämän teknologian patenttioikeudet. Yhä useammin suuryritykset siirtävät patenttinsa veroparatiiseihin ja erityisesti patenttitrolleilla on yhteyksiä veroparatiisimaihin.
Näiden yhteyksien osoittaminen on kuitenkin hankalaa ja sitä vaikeampaa, mitä useammasta yrityksestä patenttien hyödyntämisketju rakentuu.
Toivottavasti jossain vaiheessa selvitetään, maksaako Nokia – kun ei Suomeen – edes jonnekin patenttisodan voitoistaan veroa.