Niko Rinta: Lastentarhanopettajat eivät kaipaa naistenpäivää, vaan kunnon palkkaa

Yle kertoi alkuviikosta pääkaupunkiseudun lastentarhanopettajien palkkatason asettuneen reiluun 2 300 euroon kuukaudessa. Summa on työ- ja virkaehtosopimuksen määrittelemän minimipalkan tasoa. Muistan lukeneeni taannoin, että kaikista Suomen lastentarhanopettajista noin 97 prosenttia on naisia. Hyvää kansainvälistä naistenpäivää kaikille!

Pätevistä lastentarhanopettajista on ollut huutava pula jo vuosia. Marraskuussa Helsingin kaupunki tiedotti, että lastentarhanopettajia tarvittaisiin pk-seudun avoimiin vakinaisiin ja määräaikaisiin tehtäviin lisää reilut 600. Kaikkiaan Helsingin kaupungilla toimii noin 1500 vakinaista lastentarhanopettajaa, Espoossa 730, Vantaalla 650 ja Kauniaisissa 31. Lapsia näissä kunnissa on varhaiskasvatuksessa yhteensä noin 50 000.

Koska lastentarhanopettajia ei riitä, on esimerkiksi Espoossa joidenkin päiväkotien aukioloaikoja rajattu. Töissä on myös merkittävä määrä lastentarhanopettajia, joilla ei ole tehtävään vaadittavaa pätevyyttä.

Työntekijäpulaan on pyritty vastaamaan opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta lisäämällä lastentarhanopettajien koulutuspaikkoja. Niin pätevyyden antavaa koulutusta kuin töitäkin on siis hyvin tarjolla. Ettei vaan olisi työntekijäpula palkkatasosta kiinni?

Ylen uutisen mukaan Helsingin, Vantaan ja Espoon välillä on ollut ”herrasmiessopimus”, ettei lastentarhanopettajien palkoilla kilpailla. Pian kaupunkien henkilöstöjohtajat tosin riensivät kiistämään sopimuksen olemassaolon, ja ilmoittipa Helsinki vielä kannustinpalkkiostakin uusille lastentarhanhoitajille. Niin tai näin, tilanne vaikuttaa olevan se, että lastentarhanopettajien oletetaan tekevän työtään muusta kuin rahasta.

Vanhempi lapseni viettää arkipäivänsä leikkikoulussa. Hyvä ja toimiva hoitopaikka on äärimmäisen tärkeä perheen arjen kannalta, ja arvostan suuresti niin päivähoitojärjestelmää kuin alalla työskenteleviä. Sen takia lastentarhanopettajien palkkaamisen ympärillä käytävää keskustelua on vaikea ymmärtää. Hassulta nimittäin kuulostaa ammatti, jossa raha ei olisi yksi keskeinen työnteon motiivi. Ja erityisen hassulta kuulostaa tilanne, jossa palkkojen korotus ei tehostaisi rekrytointia. Ymmärrän toki, että kulujen pelätään karkaavan käsistä, mutta säästetäänkö nyt oikeassa paikassa? Ei lastentarhanopettajan ammatti saa olla pelkästään kutsumuksesta kiinni. Sen verran tärkeästä tehtävästä on kyse.

Perheeni on siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että lapsemme hoitoryhmä on kooltaan poikkeuksellisen pieni ja aikuisten huomio siten taattu. Toki maksamme myös tästä ilosta. Jos hyvää hoitopaikkaa ei löytyisi, muuttaisin ilomielin toimivan päivähoidon perässä vaikkapa naapurikuntaan.

Kirjoittaja on Apu.fi:n toimituspäällikkö.