Pääkirjoitus: Jakautunut kansa

Suomessa on tapana puhua korkeintaan kahdesta asiasta kerrallaan. Nyt väännetään turvapaikanhakijoista ja hallituksen ”pakkolaeista”.
Samaan aikaan Pariisissa on menossa ilmastokokous, jolla on tulevaisuuteemme suurempi vaikutus kuin näillä kahdella aiheella yhteensä.

Harva onneksi enää kiistää ilmastonmuutoksen olemassaoloa. Jos itsenäisyyspäivänä on lämpimämpää kuin juhannuksena, on turha tulla väittämään, että mitään ei ole tapahtumassa.
Eurobarometrin mukaan 65 prosenttia suomalaisista pitää ilmastonmuutosta äärimmäisen vakavana ongelmana. Toisaalta YouGovin mukaan peräti 23 prosenttia suomalaisista ei näe ilmastonmuutosta juuri minkäänlaisena ongelmana. Suomi jakautuu jyrkästi tässäkin asiassa.
Vaikka leppeät talvet ja pidentynyt kasvukausi ilahduttavat täällä pohjoisessa, ilmastonmuutoksella on kovia seurauksia myös meille. Lämpeneminen aiheuttaa kuivuutta ja aavikoitumista, sään ääri-ilmiöitä ja merenpinnan nousua.
Vuoteen 2050 mennessä maailmassa on eri arvioiden mukaan liikkeellä peräti 50–200 miljoonaa ilmastopakolaista, ja suunta on pohjoinen.
EU on ilmastopolitiikan mallioppilas. Monet köyhät maat taas pitävät kansalaistensa elintason nostamista tärkeämpänä kuin päästörajoituksia. Ristiriita on räikeä, mutta ymmärrettävä. Ja siihenkin on löydettävä ratkaisu.
Vauraampien maiden täytyy ohjata köyhempiään kohti kestävää kehitystä ja auttaa siinä. Maailma pelastetaan yhteistyöllä – ei riitelemällä.