Pääkirjoitus: On uskallettava

Vietin rentouttavan kesäloman maaseudun rauhassa. Nukuin pitkään, luin ja kirjoitin, kävelin koiran kanssa ja nautin. Helsingissä kävin vain kerran ja kylällekin lähdin vain, kun oli pakko täydentää ruokavarastoja.

Loma olisi ollut täydellinen, mikäli olisin sulkenut maailman ulos. Mutta eihän niin voi tehdä.
Netti oli avattava tuon tuostakin.
Verkosta vyöryi silmilleni kauheuksia. Pommi-isku Bagdadissa, 290 kuollutta. Kahden junan yhteentörmäys Italiassa, 23 kuollutta. Kuorma-auto väkijoukkon Nizzan rantabulevardilla, täsmälleen sillä kohtaa, missä kävelimme mieheni kanssa toukokuun lopulla, 85 kuollutta.
Tuskin enää uskalsin avata puhelintani aamuisin. Vallankaappausyritys Turkissa. Turvapaikanhakija haavoitti kirveellä ja puukolla viittä ihmistä junassa Baijerissa. Terrori-isku müncheniläiseen ostoskeskukseen, yhdeksän kuollutta. Pommimies räjäytti itsensä ja haavoitti 12 ihmistä Baijerissa. Poikani oli juuri lähdössä Saksaan. Minua hirvitti.
Kasvimaata kitkiessäni mietin, että uskaltaako enää  matkustaa mihinkään. Mihin tämä maailma on oikein menossa?
Tajusin kuitenkin pian, että pelossa ei voi elää. Olen kokeillut. Täytyy uskaltaa matkustaa. Täytyy uskaltaa elää.
Suomi on turvallinen maa. Maailma on ihana paikka. Suurin osa ihmisistä on hyviä. Tulevaisuuteen on uskottava ja elämästä on löydettävä ilon aiheita. Niitä on ja paljon.