Pääkirjoitus: Otimmeko opiksi vuoden 1918 tapahtumista?

Vuoden 2018 ensimmäisessä Suur-Avussa muistelemme sadan vuoden takaisia tapahtumia, joita on vaikea käsittää. Kansamme repesi kahtia, ja veli kävi veljeä vastaan silmittömän vihan vallassa. Punaisiin ja valkoisiin jakautuneet suomalaiset tappoivat toisiaan sisällissodassa, jota kuvaillaan kaikkien aikojen verisimmäksi. Mistä kaikki tuo hulluus oikein kumpusi?

Selityksiä riittää. Itsenäistymisen jälkeinen valtatyhjiö. Äkillinen vapauden hurmos. Sääty-yhteiskunnan eriarvoisuuden syvälle uurtamat arvet. Talouden romahdus, huono sato ja lakot. Kommunismin pelko.
Taisteluiden kumu kuuluu vielä tänäänkin. Kun pyysimme lukijoiltamme sisällissotaan liittyviä sukutarinoita, niitä tuli kymmenittäin. Kahtia jakautunut kansa ei ole unohtanut.
Vuoden 1918 tapahtumia ei toki tarvitsekaan unohtaa. Sen sijaan sisällissodan kokemuksista ja seurauksista olisi hyvä ottaa opiksi. Vastakkainasettelun aika nimittäin palaa aina uudelleen ja uudelleen. Ihmisluonto on sellainen.
Suomi jakautuu taas monella tavalla kahtia. Toisilla menee todella hyvin. Toiset taas ovat pudonneet kelkasta tukien varaan. Trendikkäissä kasvukeskuksissa palveluja tuputetaan kotiovelle, kuihtuvissa kylissä ne karkaavat yhä kauemmas.
Viha on myös olemassa. Se leiskuu yleensä onneksi vain verkossa. Jos tuo viha lähtee hakemaan konkreettisempia muotoja, olemme hukassa. Viisautta olisi etsiä keinoja, jotka rakentavat eivätkä revi.