Pääkirjoitus: Pelon aika

Katselimme Suomen satavuotisjuhlinnan lähtölaukausta mökin rauhassa. Mietin, että nuo lähes 80 000 Helsingin Kansalaistorille ahtautunutta juhlijaa olivat rohkeita ihmisiä. He uskaltautuivat
väentungokseen välittämättä Isisin tuoreista uhkauksista ja Euroopan äskettäisistä terrori-iskuista. He eivät toteuttaneet terroristien tavoitetta jäämällä kotiin.

Helsingin poliisin mukaan Suomi 100 -avajaisjuhla sujui ”erittäin rauhallisesti”. Muuten poliisilla oli edellisvuotta kiireisempi yö, jota värittivät viinanhuuruiset kotikeikat, pahoinpitelyt ja muu häiriökäyttäytyminen.
Kaikki on siis hyvin? Ei minusta. Kun uutiset Siilitien metroaseman onnettomuudesta tulivat, ajattelin heti terrori-iskua ja tarkistin, että aikuiset lapsemme ovat turvassa. Kun nykyään julkisella paikalla kuuluu pamaus, ihmiset suojautuvat vaistomaisesti. Meitä pelottaa.
Tasavallan presidentti sanoi uudenvuodenpuheessaan, että ”me kuljemme nyt varjojen maassa, tässä maailmassa.” Hän kehotti edelleen vastustamaan pahaa hyvällä, kuten meidät on opetettu. Mutta hän muistutti myös, ihan oikein, että: ”pahalle on pantava rajoja. Tarvitaan myös lujuutta ja päättäväisyyttä.”
Terrorismi on yhteinen vihollisemme. Sen varjolla ei saa leimata viattomia tai vainota kansanryhmiä, mutta tosissaan se on otettava.