Pääkirjoitus: Perustulon aika?

Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Mitä jos alkaisimme vihdoin toimia tämän reilun ja inhimillisen periaatteen mukaisesti?
Miksi esimerkiksi lapsilisää maksetaan kaikille? Myös niille, jotka eivät sitä tarvitse eivätkä välttämättä edes halua? Vuonna 1948 käyttöön otetun tulonsiirron taustalla on filosofia jokaiselle lapselle kuuluvasta universaalista tuesta, jolla estetään lapsiperheiden köyhyyttä ja kannustetaan synnyttämään uusia veronmaksajia.
Filosofian kannattajien mukaan nämä universaalit etuudet kerätään pois hyvätuloisilta progressiivisen verotuksen avulla. Kuulostaa monimutkaiselta ja vanhanaikaiselta.
Miksi emme yksinkertaisesti anna apua vain niille, jotka ovat sen tarpeessa? Itse en hyvätuloisena keliaakikkona tarvitse 23,60 euron kuukausittaista ruokavaliokorvausta, mutta moni työtön, eläkeläinen tai yksinhuoltaja tarvitsee.
Istuva hallitus on luvannut kokeilla perustuloa. Se kuulostaa houkuttelevalta vaihdoehdolta sekavalle ja monimutkaiselle tuki- ja anomusviidakolle, jonka nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme muodostaa. Taattaisiin kaikille välttämätön toimeentulo ja huolenpito kuten perustuslaki edellyttää, mutta kuitenkin niin, että työnteko olisi aina se houkuttelevin vaihtoehto.

Päätoimittaja Marja Aarnipuro