Pääkirjoitus: Soinin perintö

Perussuomalainen puolue kertoo verkkosivuillaan kannattavansa ”populistista eli kansan suosioon perustuvaa demokratiakäsitystä elitistisen eli ­byrokraattisen demokratiakäsityksen sijaan”.

Perussuomalaisten puheenjohtajuuden kesäkuussa jättävä Timo Soini on Suomen paras populismin asiantuntija. Sen osoittaa hänen luomansa puolueen tähänastinen historia.
Kesäkuussa Soini jättää puolueen seuraajansa käsiin. Mutta mistä löytyy seuraaja, joka täyttää Soinin määrittelemät populistijohtajan vaatimukset?
Johtajalla on oltava valtava karisma, sillä populistisen puolueen johtajan tehtävä on Soinin vuonna 1988 tekemän pro gradu -työn mukaan saavuttaa ”mystinen kontakti kansaan”. Hänen tulee olla ”kansanomainen ihminen, johon on helppo samastua”.
Näettekö Jussi Halla-ahon tai Sampo Terhon karismaattisina johtajina, jotka saavuttavat mystisen kontaktin kansaan? Kumpi heistä on kansanomainen, kielitieteilijä vai tutkija? Miten olisi nainen? Löytyykö jostain muualta yllättävä kansanvillitsijä, joka saisi puolueen taas nousuun?
Smp:n populismi kului käytössä. ”Valta ja vastuu kesyttivät sitä”, Soini kirjoittaa opinnäytetyössään. Vastuu on kesyttänyt myös perussuomalaisia. Gradussaan Soini kirjoitti kesyyntyneestä Smp:stä: ”puolueen sisälle jää häiriköitä, jotka eivät kuitenkaan tule pääsemään hallitsevaan asemaan.” Oraakkelimaista.
Soinin ratkaisulla on valtava vaikutus kotimaan politiikkaan. Tästä tulee kiintoisa kevät.