Pääkirjoitus: Valoa kohti!

Vuoden pimein aika on taas pian takana ja matkaamme kohti kevään valoa. Talven synkkyys väsyttää ja valitusta piisaa. Mutta ajatelkaapa, jos meillä ei olisi vuodenaikoja. Kuka jaksaisi jatkuvaa kuumuutta saati sitten alituista kylmyyttä?

Kevään saapuminen on aina yhtä suuri ihme. Luonto herää horroksesta, samoin ihminen. Suomen kesä on valoisa ja toisinaan myös lämmin. Elokuun illat, syksyn kuulakkuus, ruska, lumi, revontulet. Ei ihme, että yhä useampi matkailija tulee Suomeen ihastelemaan luontoamme. Ja meillä on se koko ajan!
Joulunpyhien hämäränhyssyssä on hyvää aikaa tehdä tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta ja kerrata, mitä kaikkea hyvää se toi tullessaan. Ennen uudenvuodenlupauksia on hyvä hiljentyä hetkeksi, uskoipa Raamatun joulukertomukseen tai ei.
Läheiselle annettu aika on lahjoista parhain. Hetken kiireettömyys on arvokkainta, mitä itse voi saada. Muutama päivä oman perheen kanssa on ihaninta, mitä minä tiedän. Ollaan yhdessä ja ollaan vaan.

On monia tapoja muistaa myös niitä, joilla ei ole ketään eikä mitään. Tuntemattomalle yksinäiselle vanhuksellekin voi lähettää joulukukan kukkakaupan kautta. Saaja ilahtuu aivan varmasti.
Pitäisikö soittaa ystävälle, jota ei ole aikoihin tavannut? Jaksaisiko lähteä vierailulle sukulaisten luo? Pitäisikö mummo hakea joulun viettoon. Kyllä ja kyllä! Taas kerran siteeraan edesmennyttä runoilija Tommy Tabermannia: ”Mitä muuta meillä on kuin toisemme?”
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!