Pääkirjoitus: Valtit pöytään

Eihän siitä ole kuin hetki, kun Kreikassa lakkoiltiin ja suomalaiset kommentoivat tähän tyyliin: Niin ettäkö velat anteeksi vain? Konkurssiin vaan koko Kreikka ja saaret jakoon heille rahaa lainanneille maille. Käsittämätön puliveivarikansa!

Suomen valtionvelka paisuu, vienti ei vedä, säästöjä vaaditaan, pakkolakeja suunnitellaan, omia etuja puolustetaan ja kansa jakautuu kovaa vauhtia kahtia. Perjantaina Suomi pysähtyy vuorokaudeksi mielenilmauksen vuoksi.
Olen ehkä lapsellinen optimisti, mutta silti minusta tuntuu, että hallitus ja työmarkkinajärjestöt eivät ole vielä lyöneet viimeisiä valttikorttejaan pöytään. Sovittelevia puheenvuoroja kuuluu jo sieltä täältä, niin oppositiojohtaja Antti Rinteen kuin hallituksessa hikisessä tilanteessa olevan Timo Soininkin suulla.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksessa on kovatahtoista porukkaa, joka on nyt siirtynyt sovittelevasta neuvottelustrategiasta käskyttävämpään tyyliin. Ay-liike taas kalistelee lakkoaseita ja uhkailee palkkamaltin päättymisellä.
Nyt tarvitaan muutakin kuin kaiken vastustamista. Tarvitaan hyvä vastaehdotus. Kannattaa vaikka kuunnella konkaripoliitikko Erkki Tuomiojaa, joka toivoo oppositiolta ehdotusta, jolle yksikään osapuoli ei voi sanoa ei. Tuomioja muistuttaa, että tällaisen vaihtoehdon täytyy väistämättä sisältää myös vaikeita ja kipeitä
asioita, osin myös niitä, joita hallituskin esittää.

Päätoimittaja Marja Aarnipuro