Pääkirjoitus: Yrittäjä politiikassa

Mieheni on yrittäjä,  samoin oli isäni aktiivivuosinaan. Ajatus siitä, että he olisivat lähteneet mukaan politiikkaan, kauhistuttaa minua. Nämä elämäni miehet ovat tyypillisiä yrittäjäluonteita: nopealiikkeisiä ja kiihkeitä riskinottajia, jotka eivät halua työskennellä auktoriteetin alla, vaan päättää tekemisistään ja yrityksensä asioista itse.

Pääministeri Juha Sipilä oli menestyvä yrittäjä ennen siirtymistään politiikkaan. En ole aivan varma, ymmärsikö hän aikanaan, mihin lähti mukaan.
Vallankäytön valvonta kuuluu sananvapauteen. Poliitikkojen yksityisyyden suoja on alempi kuin tavallisten kansalaisten. Lehdistönvapaus tarkoittaa median vapautta sensuurista ja valtion sekä esivallan painostuksesta. Se on demokratian kulmakivi.
Median kuuluu esittää kysymyksiä sidonnaisuuksista ja jääviydestä. Poliitikko säästyy paljolta, jos hän avaa tiedot itse ja pohtii etukäteen teoreettisetkin jääviysasiat.
Sipilä on ilmoittanut sidonnaisuusilmoituksessa omistavansa ”merkittävän rahoitusomaisuuden”, joka on sijoitettu säästötilille ja sijoitusvakuutuksiin. Hän ei ole halunnut kertoa omaisuutensa arvoa. Sipilä on rikastunut omalla työllään. Asiassa ei pitäisi olla mitään hävettävää tai peiteltävää.
Jos haluaa menestyä politiikassa, täytyy kasvattaa paksu nahka ja lehmän hermot. Maltti on valttia ja avoimuus poikaa – eivätkä toimivat mediasuhteetkaan ole pahitteeksi.
Miksikö olen helpottunut siitä, etteivät elämäni kiihkeät yrittäjämiehet ole mukana politiikassa? Hekään eivät aina laske sataan ennen kuin reagoivat.