Miksi yksikään pikaruokaketju ei halua käyttää kotimaisuutta myyntivalttina? McDonald’sin liha tulee Puolasta, Burger Kingin Saksasta. Edes kotimainen Hesburger ei käytä vain kotimaista lihaa.
Näin kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) ihmetteli suureen ääneen Facebookissa. Kärnä ei tajunnut, miksi on näin, kun hänen mukaansa kaikki kuluttajatutkimukset osoittavat, että kotimaisuus on suomalaisille tärkeää.
Wau! Tämähän on selkeä arbitraasi eli mahdollisuus tehdä voittoa ilman riskiä. Jos tuollaista tietoa on ilmassa eikä kukaan sitä hyödynnä, Kärnä voisi perustaa loistavia tuloslukuja takovan pikaruokafirman. Hän kun tietää asiakkaiden tarpeita, joita markkinat eivät vielä tuota. Tästä huomaa, että Kärnä on kansanedustaja eli varallisuuden tuhlaaja. Hän ei ole pisnismies eli varallisuuden luoja.

Kaikki kuluttajatutkimukset ovat varmasti nerokkaita, mutta paras kuluttajatutkimus keksittiin nykyisen Turkin alueella jo yli 2 500 vuotta sitten. Pätäkkä eli fyrkka.
Ja kivointa senkin käyttö on, kun joku toinen kaivaa lompakkoaan. Esimerkiksi ruotsalainen perheyritys. Jos suomalaiset oikeasti haluaisivat lukea belgialaisia kirjauutuuksia flaamiksi, niitä löytyisi Akateemisesta kirjakaupasta. Marina Helsingin Akateemisen kirjakaupan tason huononemisesta on hassua. Sinänsä se on totta, mutta turhaan minä marisen siitä, kun tilaan kirjani Amazonista tai lorvin lukemisen asemesta somessa valittamassa Helsingin huonosta kirjatarjonnasta.
Eikö se ole jo fantastista, että ruotsalaisen perheyrityksen Bonnierin vesat haluavat pyörittää jo nyt kannattamatonta kirjakauppaa täällä entisen Itä-Ruotsin perällä? Hehän voisivat yhtä hyvin tuhlailla rahojaan Monacossa.

Haluaminen rajoittuu siihen, kun pankkikortti pitää kaivaa esiin. Tämä on sitä samaa ”arvostan kätilöä, mutta en hyvinvointivaltiossa maksa synnytyksestä mitään” -marinaa. Ihmiset haluaisivat, että joku muu pitäisi omilla rahoillaan Helsingin kalleimmilla paikoilla varastoa kirjoista, joita kukaan ei halua ostaa. Kotikaupungissani Oulussa perustettiin oikein Facebook-ryhmä, jossa vaadittiin Stockmannin säilyttämistä. Kun kannattamattomia elokuvateattereita suljetaan, ihmiset haluaisivat että joku muu rahoittaa sitä, että heillä on fiilis, että lähellä olisi elokuvateatteri, jos hotsittaisi mennä. Mutta kun ei huvita.
Muistellaan, että ennen joka korttelissa Helsingissä oli leffateatteri. Niin oli. Mutta silloin televisiossa oli kaksi kanavaa, joista tuli yksi hyvä elokuva kuukaudessa. Ja Netflix tai edes kotivideonauhuri oli vielä täyttä science fictionia.
Myös Kansallisoopperan olemassaolo perustuu ahneudelle; jonkun muun pitäisi maksaa harrastukseni. Tässä tapauksessa valtion. 39 miljoonaa, jotka se saa budjetti- ja Veikkaus-rahoista, on suoraan pois köyhän pöydästä. Kyllä saa. Äläkä ymmärrä väärin. Ei minustakaan olisi kiva elää maassa, jossa ei olisi omaa oopperaa, mutta joku toinen saa istua sen kovennetun rangaistuksen Oopperan penkeillä.

Toki Ooppera on vielä kohtuullinen, oikeastaan järkevän kuuloinen menoerä verrattuna maatalouteen, jonka olemassaolo tuottaa meille Juhana Vartiaisen laskelmien mukaan jopa kolmen miljardin euron tappiot vuodessa. ”Arvovalinta”, sanovat kriitikot. Ei näitä asioita saa verrata. Kyllä saa! Arvovalintoja on helpompi tehdä, kun tietää faktat.
Siinä, että valehtelemme gallupeissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Meihin kaikkiin on koodattu tarve tavoitella jotain jalompaa kuin olemmekaan. Se on kuitenkin alku itsepohdiskelulle ja tapojen muuttamiselle. Vaikkakin ihmiset ovat lompakollaan fiksumpia kuin Mikko Kärnä tai MTK. Ajatus, että liha olisi ”puhtaampaa” tai parempaa silloin, kun sen on kasvattanut Antero eikä Apoloniusz, on rasistinen.