Samuli Isola: Kriisit mobiilina

Perjantai on kääntymässä yöksi, kun ensimmäinen viesti kännykkään kilahtaa. Turkin pääministeri Binali Yıldırım on ilmoittanut televisiossa, että armeija on aloittanut vallankaappausyrityksen pääkaupunki Ankarassa. Hetkessä verkko virittyy taisteluasetelmiin. Facebookin ja Twitterin virrat lainehtivat, Periscope-videot todistavat: kapinalliset ovat vallanneet televisioasemat, Istanbulissa on panssarivaunuja, kattoja hipova hävittäjä, presidentti Recep Tayyip Erdoğan kiroaa Facetime-kuvapuhelussa vallankaappaajia ja kehottaa kansaa kaduille. BBC:n livekuvassa Bosporinsalmen sillalla ammutaan, on osumia ja tankkeja.

Kaaosta, sydän hakkaa, ei voi mennä nukkumaan. Mitä pitäisi olla mieltä, kenen puolelle asettua? huutelee suomalaismies twitterissä. Kukaan ei vastaa, mutta kaikki jakavat toinen toistaan dramaattisempia linkkejä. Kun aamu koittaa ja vanha valta on kostoa puhkuen palannut pääkaupunkiin, on verkko jo siirtynyt analysoimaan presidentin salaliittoepäilyjä. Missä seuraava kriisipesäke?

Ja Nizzan karmeasta, sydämet pysäyttäneestä terrori-iskusta on, tosiaan, aikaa vasta vuorokausi.

Syttyvät kriisit syöksyvät iholle nopeammin ja kovemmin kuin ennen. Ne myös poistuvat yhtä nopeasti kuin saapuivatkin jättäen jälkeensä krapulan, entistä inhottavamman tunteen ja pelon siitä, että maapallo olisi ennennäkemättömän inha paikka. Ei se sitä ole, me vain haluamme saada pahan draamoihin ensi-iltaliput: “Saisinko kriisin mobiilina, reaaliaikaisena ja monikanavaisena, kiitos!”