Sydänten kaupunki

Oli ihan hirveätä paeta ampujaa. Ensin Charonne, sitten Republique… Ihan hirveätä, tien j’ai tärisen, aivot eivät ymmärrä….”

Facebookin privaattiviesti Pariisissa asuvalta ystävältä iski lauantaiaamuna. Kyyneleistä ei meinannut tulla loppua. Hän oli selvinnyt, mutta monet olivat vierestä kaatuneet. Hän oli kyennyt pakenemaan ystävänsä kanssa kahvilasta viime hetkellä. Metroon paettiin useiden ampujien ja luotisateen alla. Ammuskelijoiden vuoksi metro ajoi pysähtymättä läpi kotiaseman. Kotitalon asukkaat kokoontuivat yöksi alakerran asuntoon antaen turvaa toisilleen. Ystävä kertoi kuulleensa ammuskelua ja räjähtelyä Bataclan-konserttisalin suunnalta.

Pariisin massamurha ei ollut oikeutettua taistelua, kulttuurien välistä sotaa tai pakolaisten syytä. Se oli uskonnon kaapuun verhottua raakalaisuutta. Se oli hyökkäys ihmisyyttä vastaan, yritys kaataa vapaa sana, ihmisoikeudet ja demokratia. On kaikkien tehtävä sanoa, että iskujen tekijät eivät saavuta sitä, mitä tavoittelevat.

Martti Ahtisaaren perustamassa rauhanvälitysjärjestö CMI:ssa työskentelevä Hussein Al-Taee tiivisti Facebookissa:

”Isis luo pelon ilmapiiriä, jolla se pyrkii lamauttamaan eurooppalaisten toimia järjestöä vastaan. Paras tapa lyödä Isis rahoituskanavien kuivattamisen lisäksi on estää potentiaalisten Isis- rekrytoitavien nuorten syrjäytymiseen ja radikalisoitumiseen johtavat toimet. Ei tehdä ihmisten elämää ahtaaksi Euroopassa ja estetään konfliktin siemen kasvamasta. Nyt malttia ja harkintaa.”

Voiko asiaa enää selvemmin sanoa?