Tuomas Enbuske: Se ei ole oikea piippu

Mitä sanoisit, jos lapsesi ostaisi lähikaupasta kokaiini-nimellä myytävää valkoista jauhetta, joka olisi nenän kautta vedettävää karkkia? Tai vaahtokarkista tehdyn heroiiniruiskun? Tai miten olisi leikkisä Stalin-supersankaripaita?

Jos et näe moraalista ongelmaa lakupiipuissa ja olet edes hieman looginen, et näe ongelmaa myöskään noissa. Huumeet ja pahimmat hirmuhallitsijat ovat näet tappaneet yhdessä paljon vähemmän ihmisiä kuin tupakka.
Alkuvuodesta levisi valeuutinen siitä, että lakritsipiipuista tulee K18-tuotteita. Tästä nousi uutis- ja someraivo. Oikeasti oli kyse siitä, että K- ja S-ryhmän kassajärjestelmät eivät saa uuden tupakkalain takia antaa lakupiipuista bonusta. Raivon syynä oli siis muutaman sentin bonuksen menetys.

Lakritsipiippu on tupakan markkinointituote samalla tavalla kuin lapsena Haaparannalta ostamani suklaatupakat. Karkki-ikä onkin hyvä paikka iskeä. Lähes kaikki tupakoivat ovat aloittaneet heti lapsuuden jälkeen, teininä.
Vielä 90-luvulla tupakkayhtiöt yrittivät saada nuoria tupakoimaan avoimesti. Kauppoihin ilmestyi YO-tupakkamerkki. Tuskin rapmusiikin avulla markkinoitu tupakka ainakaan millekään Loka Laitiselle oli suunnattu.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan tupakkaan kuoli 1900-luvulla 100 miljoonaa ihmistä. Tupakka tappoi siis enemmän ihmisiä kuin kumpikin maailmansota keskitysleireineen ja siviilien pommituksineen yhteensä.
Tupakka on tappanut huomattavasti enemmän kuin kaikki kovat huumeet yhteensä. Jos tahti jatkuu samanlaisena, se tappaa tällä vuosisadalla miljardi ihmistä.

Tupakan vertaaminen Stalinin kansanmurhiin ei ole täysin hatusta vedetty, sillä tupakkayhtiöt huijasivat vuosikymmeniä asiakkaita. Ne tiesivät tupakan olevan vaarallista, mutta valehtelivat ihmisille sen olevan vaaratonta, alkuvaiheessa jopa terveellistä.
Tupakan takana on salaliitto. Tupakkayhtiöt maksoivat lääkärit antamaan lausuntoja, joissa nämä valehtelivat, ettei tupakka ole vaarallista. Kyse oli tietoisesta petoksesta ja kansanmurhasta. Toisin kuin moni muu huume, tupakka saastuttaa ympärilläolijat.
2000-luvun alussa minut häädettiin newyorkilaisessa baarissa ulos tupakoimaan, koska kaupunki oli kieltänyt tupakoinnin ravintoloissa. Se tuntui terveysfasismilta. Terveysfasismi muuten on osuva sana, sillä ensimmäiset luotettavat tutkimukset tupakan vaarallisuudesta tehtiin natsi-Saksassa. Tätä tupakkayhtiöt käyttivät sodan jälkeen hyväksi – eihän mikään hyvä voinut tulla natseilta.

Kannatan liberaalia päihdepolitiikkaa. Huumeidenkäyttäjiä ei pitäisi rangaista, ja alkoholi pitäisi saada Alkon ulkopuoliseen myyntiin. En vastusta tupakointia, vaan vastustan sitä, että tupakkayhtiöt valehtelivat vuosikaudet sen olevan terveellistä. Samat firmat ansaitsevat edelleen rahaa ihmisiä koukuttamalla.
Päihdekeskeisen kulttuurimme takia viina ja tupakka ovat nousseet yksilönvapauden symboliksi. Ongelman ydin on hyvinvointivaltio, jossa jokainen haluaa yhteisöltä enemmän kuin on valmis antamaan. Samat ihmiset, jotka ovat vihaisia yksilönvapauksien rajoittamisesta, ovat sitä mieltä, että valtion pitää hoitaa heidän sairautensa.
Varsinkin piippu näyttäytyy monelle söpönä symbolina. Elokuvissa sitä polttelevat vanhat, viisaat miehet ja sympaattiset isoisät. 1970-luvun ruotsalaisen lastenkirjan Mikko Mallikkaan yksinhuoltajaisä polttaa piippua samalla kun istuu lapsensa sängyllä lukemassa iltasatua.
Oikeasti se on heroiiniruiskua pahempi tappoväline. ●