Tuomas Enbuske: Soini muutti Suomea

Sunnuntaina HIM-yhtye ja perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini pudottivat uutispommin. Molemmat aikovat lopettaa nykyhommassa.
Tai ei se mikään yllätys ollut. Isompi yllätys oli, että HIM edelleen edes on kasassa. Kyllähän Soinista on jo pitkään nähnyt väsymyksen ja sen, ettei mitään jytkyä enää tule ja on helpompi vaihtaa politiikan Costa Concordian kapteeni toiseen.

Suurin syy Soinin luopumiseen on se, että hän häviäisi kesän puoluekokouksessa Jussi Halla-aholle. Soinin on komeampaa tehdä välttämättömyydestä hyve ja lähteä juhlittuna sankarina.
Halla-aho voittaa, koska persut ovat Suomen anarkistisin puolue. Siellä äänestetään muutosta. Jo puolueen äänestäminen on tarkoittanut sosiaalista riskiä, koska persuja pidettiin pitkään marginaalissa olevina kylähulluina. Aivan kuin Trumpia tai Marine Le Peniä.
Juuri älymystön naureskelu näille kaikille kolmelle oli avain menestykseen.

Media tekee Yhdysvalloissa samaa puuttumalla esimerkiksi Trumpin hassuihin hiuksiin ja vihaisiin twiitteihin.
Laatumedian pitäisi keskittyä ainoastaan Trumpin virkavirheisiin ja laillisiin ongelmiin. Niitä tulee varmasti. Kun keskitytään ulkoisiin seikkoihin, Trumpin oikeat virheet hukkuvat. Ihmiset eivät enää erota, mikä on oleellinen moka ja mikä pieni moka.
Nixon ei olisi aikoinaan joutunut eroamaan, jos hän olisi saanut jo aluksi luotua itsestään yhtä sekopäisen kuvan kuin Trump itsestään.
Samalla tavalla perussuomalaisten rasismi on Soinin myötävaikutuksella normalisoitunut. Kun persujen Teuvo Hakkarainen ensimmäisen kerran puhui ”neekeriukoista” rasistiseen sävyyn, ihmiset järkyttyivät. Pikku hiljaa Hakkaraisesta tuli vitsi. Ja nyt hän esiintyy jo television kivoissa ja kritiikittömissä viihdeohjelmissa, kuten juuri Ville Haapasalon kanssa Pariisissa. Rasismi on siis normalisoitu.
Miten HIM ja Soini sitten liittyvät toisiinsa? Molemmat aloittivat aktiiviuran 1990-luvun alussa, molempien läpimurto tapahtui samoihin aikoihin. Mutta ennen kaikkea molemmat muuttivat sitä, mikä on normaalia. Metallimusiikki oli joskus vaihtoehtomusiikkia, mutta HIM teki ”love metalista” valtavirtaa. Se pääsi isojen kanavien soittolistalle.
Samalla tavalla Soini oli aluksi pienpuolueen kylähullu, josta loppujen lopuksi tuli ministeri.

Soinin perinnön hyvä puoli on, että hän uskalsi kritisoida EU:ta. Moni Soinin 20 vuoden takainen kommentti EU:sta tuntui populismilta. Nyt samaan sävyyn EU:sta puhuvat jopa Sixten Korkman ja Nalle Wahlroos.
EU-vastaisuuden kääntöpuoli on Suomen ilmapiirin muuttuminen todella sisäänpäinkääntyneeksi. Soinin perinnön huono puoli on rasismin normalisointi. Soini itse ei juuri rasistisia ilmaisuja käyttänyt mutta piti viimeiseen saakka puolueensa rasisteista ja heidän äänistään kiinni.
Saman virheen teki Vasemmistoliitto, kun se perustaessaan otti myös omat ”halla-aholaisensa” eli entiset taistolaiset mukaan puolueeseen.
Soini haluaa pysyä ulkoministerinä. Se onnistunee vain, jos kisaan ilmoittautunut Sampo Terho voittaa. Jussi Niinistö taas ei lähde kisaan. Sen sijaan Halla-ahon perussuomalaisten pysyminen hallituksessa tuntuu mahdottomalta. Siinä tapauksessa veikkaan, että uusiksi puolueiksi otettaisiin Rkp ja kristilliset.
Rkp:lle annetaan palkkioksi Vaasan ruotsinkielinen päivystys ja kristityille jokin homofobinen sivulause. ●