Tuomas Marjamäki: Liehuvat liput
Venäjän presidentin Vladimir Putinin vierailu Naantaliin ei herättänyt suomalaisissa suuria reaktioita. Aivan kuin Ukrainan sota, sotilaallinen uhittelu, ilmatilanloukkaukset ja talouspakotteet olisivat jo eilispäivän uutisia.
Jännitteet Venäjän ja länsimaiden välillä pysyivät pinnalla viime syksyyn asti, jonka jälkeen Syyrian tilanne, ISIS:iä paenneet ihmismassat sekä kotoisat katupartiomme kiihdyttivät mieliä harvinaisen pitkään. Tätä ruokkivat ISIS:in terrori-iskut Pariisissa ja Brysselissä, sillä ne lisäsivät pelkoa sekä myötätuntoa turvapaikanhakijoita kohtaan. Facebookin käyttäjät kautta maailman sävyttivät profiilikuvansa Ranskan tai Belgian lipun väreillä.
Isojen uutisten välissä on ehditty päivitellä Donald Trumpin tempauksia ja Suomen kesäsäätä, kunnes aina jossain taas jysähtää.
Juhannuksen isoin jytky oli Ison-Britannian ero Euroopan Unionista. Kuitenkin jo pari päivää myöhemmin sen hautasi alleen Islannin menestys jalkapallon EM-kilpailuissa. Tuona iltana Facebookista oli turha etsiä muita puheenaiheita. Islannin liput liehuivat monin eri tavoin.
Seuraavana päivänä Euroopan puolella, Istanbulin kansainvälisellä lentokentällä räjähti 42 ihmishenkeä taivaan tuuliin – kolme kertaa enemmän kuin Brysselissä maaliskuussa.
Turkissa on ollut tänä vuonna väkivaltaisia iskuja ainakin seitsemän. En silti muista nähneeni punaisia lippuja uutisvirrassani.
Maailmaan mahtuu yksi uutinen kerrallaan.
Venäjän presidentin Vladimir Putinin vierailu Naantaliin ei herättänyt Yleä. Hirvittävää sekoilua kuusi vuotta vanhan tangomarkkinauusinnan kanssa.