Tuomas Marjamäki: Sähköä vaaleihin

Vaalit ovat kuin huumetta. Ajattelin vain katsoa illalla ennakkoäänet ja lopullisen tuloksen nukkumaan mennessä. Vaalilähetys jäi kuitenkin päälle koko illaksi, ja eri kuntien tuloksia piti tarkastella taukoamatta monista tulospalveluista. Valtavasta datasta hahmottui helposti selkeä kuva kuntavaalien tilanteesta: puolueiden kannatuksesta, uusien valtuutettujen määrästä suhteessa uudelleen valittuihin, valtuustojen keski-iästä, sukupuolijakaumasta ja niin edelleen.

Näissä vaaleissa puheenaiheeksi nousi hitaasti edennyt ääntenlaskenta, joka viivytti tuloksen valmistumista aamuyöhön asti. Samoin tietysti kiinnosti äänestysprosentti, joka lopulta kapusi puoli prosenttiyksikköä edellisten kuntavaalien ohi (58,8).
Vaikka kansa puhuu vaaleista ja ääntenlaskennan seuraaminen vaali-iltana on jännittävää, 1990-lukua edeltäviin yli 70 prosentin aktiivisuuslukemiin ei tunnu olevan paluuta. Syyt passiivisuuteen saattavat olla inhimillisiä: ehkä ennakkoäänestys vain unohtuu ja vaalipäivänä onkin muuta tekemistä.
Ratkaisu voisi piillä digitaalisessa äänestyksessä, mutta sen toteutuminen on toistaiseksi utopiaa. On käsittämätöntä, että suuria rahasummia ja luottamuksellisia asiakirjoja voidaan siirtää verkossa sekunneissa, mutta ääntään ei voi antaa verkossa vaikkapa omilla pankkitunnuksilla.
Muutama vuosi sitten lanseerattu kansalaisaloitepalvelu on ollut myönteinen esimerkki. Suomalaiset ovat innostuneet uudesta vaivattomasta suoran vaikuttamisen muodosta.